Nyt myös korkein oikeus on päättänyt, että ei saa panna halvalla. Aikoinaan kilpailuasiamies totesi saman ja edellytti, että joskus täytyy panna myös normaalihinnalla. Korkeimman oikeuden päätös koski asiakkaille annettua ilmaista puheaikaa; pitkällä aikavälillä tipottainen ilmaisen puheajan jakaminen kiellettiin 100.000 euron uhkasakolla.

Korkein oikeus pääsi otsikoihin myös henkilövalinnoillaan. Yllättäen eläkkeelle vetäytyvän Leif Sevónin paikalle presidentiksi valittiin oikeusneuvos Pauliine Koskelo. Erityisesti oikeustieteilijät ovat kritisoineet pitkäaikaisemman kokemuksen omanneen Mikko Tulokkaan syrjäyttämistä. Kritiikki on koskenut etenkin valintapäätöksen perusteluiden salaamista. Koskelolla ei ole oikeustieteiden tohtorin arvoa ja suoraan korkeimman oikeuden jäseneksikin hän nousi ilman aiempaa tuomioistuinkokemusta. Eräs Koskelon valintaperusteita julkisesti ihmetellyt on emeritus-professori Aulis Aarnio, jonka arvovaltaa ei edes KKO voi sivuuttaa olankohautuksella.
Maanantaisen A-piste -ohjelman selvitysten mukaan valinta tapahtui suusta korvaan kuiskuttelemalla ja antamalla ehdokkaan asettaneitten oikeusneuvosten ymmärtää, että ellei Koskeloa valita, nostetaan presidentiksi joku KKO:n ulkopuolelta. Lobbaus tuotti toivotun tuloksen, ja presidentti Tarja Halonen saattoi nimittää oikeusministeriön yksimielisenä esittelemän ehdokkaan.
Halonen ilmoitti Tampereen vaalitilaisuudessa valintaperusteiden ilmenevän valmisteluasiakirjoista. Oikeusministeriö puolestaan oli ilmoittanut A-piste -ohjelmalle, ettei mitään valmisteluasiakirjoja ole olemassa.

Pauliine Koskelon puolison ex-kilpailuasiamies Gerhard af Schultenin puoluetaustan perusteella on vähintään syytä epäillä, että valinta kohdistui tälläkin kerralla sopivimpaan demariin.
Ainakin prosessi vahvistaa sitä tunnettua paradoksia, että vapaaehtoisten harrastajayhdistystenkin päätökset perusteluineen on usein paremmin dokumentoitu kuin riippumattoman oikeuden päätökset. KKO:n viitoittamasta linjasta vieläkin pidemmälle on päässyt vakuutusoikeus. Se ei perinteisesti julkaise päätöksen perusteluja edes asianosaisille. Ei mielellään päättäjien henkilöllisyyttäkään.
Huppupäisten miesten salaiset päätökset eivät ole vain muisto inkvisition ajasta, ne ovat edelleen vallitsevaa käytäntöä suomalaisessa oikeuslaitoksessa.