Eilen minulla oli tilaisuus osallistua eduskunnan oikeusasiamiehen "aamukahvien merkeissä" järjestämään keskustelutilaisuuteen, jossa oikeusturvayhdistysten edustajat saivat esittää näkemyksiään lähinnä valvonnan kipupisteistä. Oikeusasiamies kuulee vuosittain eri kansalaisjärjestöjä ja muita yhteisöjä, mutta nimenomaan oikeusturvaongelmien selvittämistä ajavien yhteisöjen osalta tapaus oli ensikertainen - toivottavasti ei kuitenkaan ainutkertainen.
Erityinen kiitokseni oikeusasiamiehelle Riitta-Leena Paunio ja apulaisoikeusasiamiehille Petri Jääskeläinen ja Jukka Lindstedt avauksesta, joka on kansalaisten kuulemiseksikin lokakuussa 2000 perustetulta Oikeusturva-asiain neuvottelukunnalta edelleen toteuttamatta. Ainoan kansalaisten kuulemiseksi tarkoitetun nk. "public hearing" -tilaisuuden se jopa peruutti, ja "vain arkistoitavien kansalaiskirjeiden" arkistoimisessakin on ilmennyt puutteita, joita on selvitetty toistuvasti mm. eduskunnan kirjallisilla kysymyksillä.
Neuvottelukunta kirjasi vuoden 2001 raporttiinsa mm. havaintonsa, että perittäessä velkaa samanaikaisesti usealta osapuolelta, esim. velalliselta ja takaajilta, ei kukaan voinut valvoa velan kokonaistilannetta. Neuvottelukunta oli saanut todistettua näyttöä, että velkaa perittiin kaavamaisesti kultakin osapuolelta toisistaan riippumatta; velka ja sille peritty korko kertaantui pääluvun mukaisiksi virtuaaliveloiksi. Tarpeelliseksi toimenpiteeksi neuvottelukunta näki vain saattaa tilanne Kuluttajaviraston arvioitavaksi. Se puolestaan ei nähnyt tarvetta muuttaa käytäntöä.

Suomen Kuvalehti kirjoitti numerossaan 10 / 8.3.2002 oikeuksiaan hakevien velallisten "kansannoususta" ja velkojen todetuista yliperintätapauksista. Pankkiyhdistyksen silloinen toimitusjohtaja Pekka Heikkilä kiisti velan moninkertaisen perimisen mahdottomana: "Se tulisi ilmi pankkien sisäisissä tarkastuksissa, ja viranomaiset olisivat puuttuneet asiaan."
Tehtävänsä Pankkiyhdistyksessä yllättäen jättäneeltä Heikkilältä jäi vastaamatta kysymykseen yksilöidystä tapauksesta, jossa velka ja sille peritty korko 5-kertaistui takaajien pääluvun perusteella, että missä vaiheessa sisäisen tarkastuksen oli tarkoitus havaita tuo yliperintä. Samoin jäi esittämättä anteeksipyyntö Heikkilän julkisesti valehtelijoiksi leimanneille oikeusturvayhdistyksille.
26.9.2001 Pankkialan neuvontatoimisto myönsi, että heillä oli samanlaisia tapauksia tutkittavana n.1700.
Taloussanomien 21.2.02 haastattelema oikeusministeri Johannes Koskinen myönsi tapauksia olevan tuhansia, mutta valitteli, ettei ole virkamiesresursseja lähteä penkomaan niitä.
Viimeisin pankkiyhdistyksen myöntämän lukumäärä oli n. 20 000. Nykyisin Googlen tuntemilta Pankkiyhdistyksen sivuilta tulee ilmoitus "Service Unavailable"

Pankkiyhdistyksen intresseihin kuulumattomista Suvi-Anne Siimeksen "omalla luvallaan" Aktiv-Hansalle perittäväksi myymissä "roskalainoissakin" todettiin 1200 jo maksettua tai muusta syystä perintäkelvotonta velkaa. Niiden osalta valtio korvasi perintäkelvottomuuden ostajalle - ja asiakirjat määrättiin salassa pidettäviksi. Korvausta ei tietävästi peritty takaisin niistä maksun saaneilta pankeilta.
Sen jälkeenkin jo kertaalleen perittyjä velkoja on ilmaantunut lisää, mutta koottua tietoa niistä ei ole saatavilla. Akiv-Hansa on ollut velallisille sikäli parempi vastapuoli, että sen kotipaikan perusteella määräytyvässä Ruotsin oikeuslaitoksessa noita tapauksia ei ole tarvinnut käsitellä. Suomalaisen tuomioistuinlaitoksenhan ne olivat jo läpäisseet valallisen vahingoksi. Vain formaan keskittyvä suomalainen laillisuusvalvonta jättää substanssin - esimerkiksi velan perintäkelpoisuuden - tuomioistuimen diktatorisesti "arvioitavaksi". Suomalaiset tuomioistuimet ovat niin riippumattomia, etteivät ne riipu edes esitetystä näytöstä - eikä laista.