Runsas viikko sitten (6.12.05 , Itsepäisiä - itsenäisiä) ennustin yksimielisesti haukutun EU-budjetin hyväksymisen:

Englannin esitys on kuitenkin ovela: n. 17% kutistetussa budjetissa on kasvuvaraa; kun kovimmille vastustajille jaetaan lisäosuuksia, ne kokevat voittaneensa neuvotteluissa ja hyväksyvät budjetin, joka kasvaa viime vuodesta vain kohtuullisesti.
Suomi on tuossakin suhteessa pesty eri vesillä. Suomipoika ei keikuta venettä, eikä siis saa lisäetujakaan.

Nyt tiedämme, että budjettia vastustaneet saivat lisäetunsa ja Ranska pitää hulvattomat maataloustukensa, ja että veneen keikuttamista varova Matti Vanhanen luopui kaikista vaatimuksista; kehitystuista vietiin 350 miljoonaa ja rakennetuista 70 miljoonaa lisää. Summaa kasvattaa vielä tullimaksuista EU:lle tilitettävät n. 100 miljoonaa. Suomen nettomaksuosuuden n. 5-kertaiseksi kasvattanut sopimus on jopa huonompi kuin se, mitä aiemmin Luxemburgissa tarjottiin. Vanhasen kuvailemaksi torjuntavoitoksi jää, että Suomen saamia tukia ei leikattu enempää kuin esitetyt 30%.
Suomalaiset maanviljelijät ovat EU-aikana menettäneet tuloistaan runsaan kolmanneksen. Sitä vasten arvioituna EU-asioissa ratkaisevasti toimivien keskustajohtajien suosion säilyminen on hämmästyttävää. Olisiko esimerkiksi Eero Heinäluoma SDP:n puheenjohtaja, jos metalli- tai paperimiesten palkoista kolmannes olisi uhrattu EU-alttarille? Rohkenen ainakin epäillä.