Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) vv. 2003 kertomuksen (K 8/2004) käsittely on edelleen kesken perustuslakivaliokunnassa. Samoin valtioneuvoston oikeuskanslerin (OKA) kertomus (K 13/2004). Niiden asiantuntijakuulemiset suoritettiin vuosi sitten marras-joulukuussa.
Hiljaa hyvä tulee, mutta rajansa kaikella. Vitkuttelullakin!
Ja muistavatkohan valiokunnan jäsenet enää asiantuntijoiden lausuntoja - niitähän ei kirjata valiokunnan pöytäkirjaan.

Hallinnon lainmukaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista virkavastuisesti mm. kanteluiden kautta valvovien EOA:n ja OKA:n ratkaisuissa yleisin vastaus on ollut jo vuosien ajan "ei ole aihetta epäillä". Niitä on jopa puolet, ajoittain ylikin, kaikista kanteluvastauksista. Asiantuntijat eivät tietämäni mukaan ole kiinnittäneet niihin huomiota. Mahdollisesti siksi, että saamastaan runsaasta kansalaispalautteesta huolimatta valiokunnan jäsenet eivät ole olleet halukkaita saamaan asiantuntijavalistusta niiden merkityksestä.
Tuollaisen "eoa"-vastauksen saanut kantelija on ymmärrettävästi jäänyt huuli pyöreänä ja sormi mutkalla ihmettelemään, että eikö väitettyä tekoa ole tehty vai eikö sitä ole katsottu laittomaksi. Hämmennystä lisää sekin, että vastauksesta ei ilmene millään tavoin, miten laillisuuden valvoja on päätynyt johtopäätökseensä. Kantelija vain yks'kantaan julistetaan valehtelijaksi tai lakia tuntemattomaksi hölmöksi.
Ei liene mahdollista, että teko olisi todettu sekä tehdyksi että laittomaksi, mutta halukkuutta puuttua siihen puuttuisi. Vai olisiko sittenkin?

Jos erimielisyys koskee itse tekoa, substanssia, niin sen todentamiseksi ainakin useimmiten löytyy keinoja, kunhan kantelija vain saisi tiedon näkemyserojen olemassaolosta. Teon laittomuuden arvioiminen taas kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle. Kunhan laillisuuden valvojat vain malttaisivat pysyä poissa tuomioistuimen tontilta.
Toistuvasti on ilmennyt, että kantelua selvittänyt EOA on jäänyt vain kanteluun omassa asiassaan selvityksensä antaneen viranomainen nk. luovan totuuden varaa, jolloin substanssi on vääristynyt. Tuollainen yksipuolinen selvittäminen - johon mm. ex-EOA Lauri Lehtimaja viittasi v. 2001 kertomuksessaan - vääristää koko laillisuusvalvonnan: totuuden puhujaa ainakin moititaan, mutta sen vääristelijä palkitaan syytesuojan antavalla laillisuusvalvojan "eoa"-kanteluvastauksella. Asian saaminen uudelleen käsiteltäväksi missään viranomaisessa on Lehtimajankin toteamalla tavalla erittäin vaikeaa, vaikka myöhemmin aihetta ilmenisikin. Hallinnosta ei oikein tahdo löytyä viranomaista, joka edes välillisesti vahvistaisi oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin tehneen työnsä kelvottomasti.