Eduskunnassa käynnistyneessä EU-perustuslain ruumiinvalvojaisissa ei vain esirukoiltu henkiinheräämisen puolesta, sitä suorastaan julistettiin. Messiaaksi ryhtyi etenkin SDP:n EU-sympatioista tunnettu Kimmo Kiljunen. Kokoomuksen Jyrki Kataisella oli täysi syy tyytyväisyyteen, eikä hän edes pyrkinyt salailemaan sitä.
Paavo Lipposen EU-kantojen perusteella ei SDP:n linjaa voi ihmetellä. Mutta tuoreen puheenjohtajan Eero Heinäluoman "pari piirua ihmisen suuntaan" vaikuttaa suorastaan kornilta; SDP tiesi EU:n kielteiset vaikutuksen pk-sektorille ja työttömyydelle. Ne olivat korostetusti tulleet ilmi Jussi Linnamon työryhmän selvityksestä 1971 sekä kiistattomasti nähtävissä yhteiskunnassa.
Tai ehkä SAK-taustastaan huolimatta Heinäluoma tarkoittikin ihmisillä suurteollisuuden johtajia ja poliittista eliittiä, ei työväestöä.

Linnamon työryhmän ehdottoman kielteinen kanta kääntyi Lipposen - Heinäluoman SDP:ssä jyrkän myönteiseksi. EU:n tarjoama globalisaatiohyötykään ei riittänyt uuden linjan valinneelle SDP:lle, vaan suurpääomalle kertyvää osuutta kasvatettiin lisää omaisuusveron poistamisella ja osinkojen verotuslain muutoksella, joka mahdollistaa hallintarekisterikikkailulla edullisen 15%:n verokannan.
Oligarkiaa parhaiten edistäneille johtajille lahjoitettiin 500 miljoonaa euroa Fortumin optioina.
Seuraavaa merkittävää siirtoa saataneen odottaa vasta vaalien jälkeen; aikaistettuna se saattaisi katkaista vaalikamelilta selän.

Lähemmin SDP hylkäsi työläiset - loikka globaaliin kapitalismiin