80-luvun politiikassa syntyi käsite kaksoisväyrynen. Suuren huomioarvon saanutta poliittista liikettä yritettiin soveltaa myös taitoluisteluun: hypättyään ilmaan luistelijan tuli pyörähtää yhteen suuntaan ja sitten vastakkaiseen. Vaikeusastetta lisäsi se, että pyörähdysten välissä piti nukkua yön yli.

Kansalaisten jyrkästi jakaantuneiden EU- ja NATO-mielipiteiden vuoksi poliitikoilla on ollut vaikeuksia hankkia laajojen piirien samanaikaista suosiota. SDP on osaltaan ratkaissut sen niin, että kaikki mahdolliset kannat on edustettuna; tarvitsee vain valita keneltä kysytään.
Henkilöön profiloituvassa presidentinvaalissa ei voi turvautua kollegiaaliseen mielipidevaihteluun. Ratkaisua dilemmaan on haettava kaksoisväyrysestä - mielipide riippuu siitä, minä päivänä sitä kysytään.
Sauli Niinistö kriisinhallintalailla aikaansaadusta kriisistä viikonloppuna 26.-27.11.05

"Olen eri mieltä kuin valiokunta, minusta ylipäällikkyys olisi kattanut myös EU-joukot."

Sauli Niinistö maanantaina 28.11.05

"Valitettavasti, minusta ylipäällikkyys olisi johtanut presidenttivetoisuuteen."

Kannan muuttuminen heti vaalien jälkeen ei ole kovin vaarallista; vaalin tulosta ei sen vuoksi kumota.
Eivätkä äänestäjät tunnetusti muista saaneensa jotakin muuta kuin mitä kuusi vuotta aikaisemmin tilasivat.

Sauli Niinistön varovaisuudelle tuossa kysymyksessä on toinenkin syy:
hän oli sen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, joka 1994 mahdollisti Suomen perustuslain syrjäyttävien - olevien ja tulevien - EU-normien voimaansaattamisen ilman perustuslain säätämisjärjestystä.
Nykyisellä valiokunnan puheenjohtajalla Kimmo Sasilla on oppi-isä, ja oppi on mennyt perille.