Viikolla julkaistiin selvitys käräjäoikeuksien lautamiesten taustoista:
poliittinen sitoutuminen on lähes valinnan edellytys. Esimerkiksi Jyväskylän 51 lautamiehestä 48 on sitoutuneita. Loput ilmeisesti puolueiden hang-around -jäseniä.
Sitoutuminen ei sinällään merkitse oikeudenmukaisen ymmärryskyvyn menettämistä, mutta se ainakin saattaa aiheuttaa harkintavääristymiä. Vähintäänkin sillä annetaan aihetta epäillä puolueellisuutta, mitä oikeudenmukaisuus hylkii. Ei riitä, että tuomioistuimet ovat puolueettomia, niiden pitää myös näyttä puolueettomilta.
Ei vihamiestä eikä tuttua pitäisi asettaa tuomariksi. Poliittisten intohimojen värjäämästä tuomiosta saatiin mallia merenkulkuhallituksen lahjusjutussa, jossa lautamiehiksi "arvotut" äänestivät puoluetoverinsa Kyösti Vesterisen vapaaksi syytteistä. Hovioikeudessa ei vastaavaa vetoapua ollut enää käytettävissä; neljä kuukautta ehdollista. Ja potkut virasta.

Erityisesti politisoituminen koskee perustuslain tulkintaa, joka on luovutettu diktatorisesti - ilman valitusoikeutta - eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Sen kaikki jäsenet tarkastelevat tapauksia poliittisesta arvomaailmastaan lähtien. Jäseniltä ei edellytetä, eikä heillä paria poikkeusta lukuun ottamatta myöskään ole, oikeustieteellistä koulutusta. Politiikka pätevöittää vaikka tuomariksi.
Perustuslain pitäisi olla valtion ja koko yhteiskunnan kivijalka. Ei voi pitää hyväksyttävänä, että se viilattaisiin uudelle kantilleen aina poliittisten voimasuhteitten muuttuessa. Ehkä nyt kriisihallintalain laukaisema pommi synnytti sosiaalinen tilauksen perustuslakituomioistuimelle. Sitähän johtavat poliitikot ovat karttaneet kuin ruttoa - ei ole haluttu arvovaltaista valvojaa omille tekemisille. Timo Soini avasi jo pelin, muut kertonevat käsityksensä lähiaikoina.

Savun keskeltä on jo havaittavissa, että voimassa olevasta Nizzan sopimuksesta on vallinnut yhteinen nk. kahden lautasen tulkinta, mutta uusimman perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan kattaus on pienennettävä yhteen lautaseen. Jollakin tavalla täytyy ratkaista kumpi perustuslakivaliokunta on oikeassa, ja tuntuisi kornilta, että perustuslakivaliokunta tekisi sen itse, ryhtyisi omaksi tuomarikseen.