Timo Soinin eilinen "Päivän Soini":
"Politiikka ei ole yksinkertaista, mutta se ei merkitse sitä, etteikö poliitikko voisi olla yksinkertainen."
Totta ainakin toinen puoli. Ei kuvaus "vaikka ajatus katkeaa niin puhe vaan jatkuu" ole aivan tyhjästä tempaistu. Eräänlainen taito on sekin, että pystyy puhumaan paljon sanomatta yhtään mitään. Ainakaan asiasta.
Myös eduskunnan pöytäkirjoja katsellessa joutuu toteamaan poliitikkojen äänestäneen luvattoman usein jopa omaa ehdotustaan vastaan. Senkin peruste on yksinkertainen: ehdotusta on helppo esitellä äänestäjille, mutta äänestyksen tuloksia ei juuri kukaan muistele. "Kyllähän minä, mutta kun ne muut ..."
Oikeassa elämässä ne "muut" on navetassa, ja "korvaamattomat miehet" hautausmailla.

On kuitenkin muistettava, että poliitikko on äänestäjiensä summa. Ilman äänestäjiä poliitikko on entinen poliitikko. Vaalilupaukset tunnustetaan yleisesti sellaisiksi, joihin ei ole luottaminen, mutta silti niihin luotetaan ainakin äänestyskopissa ja ehdokkaan aiemmat aikaansaannokset unohdetaan. Vaalien jälkeen sitten nuristaankin, kun ei taaskaan saanut äänellään sitä, mitä tilasi, edustajaksi päässyt ehdokas ei toiminutkaan lupaustensa mukaisesti.
Jos äänestäjä tilaa ravintolassa lämpimän kanavoileivän, mutta saakin kylmää kaurapuuroa, niin ilmeisesti hän vaihtaa ruokailupaikkaansa. Politiikkaan tuollainen rationaalisuus ei kuitenkaan ulotu. Äänestäjä enintään lopettaa "syömisen". Vertaus kotona syömiseen on itsepetosta - eihän "nakkikioskilla ruikuttamalla" voi vaikuttaa poliitikkojen tekemisiin.