Nykyisen hittimedian, nettiblogien, merkitys tiedonvälittäjänä ja vaikutuskanavana tunnustetaan jo perinteisessäkin lehdistössä. Viimeksi Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen arvio tilannetta sunnuntain 20.11. kolumnissaan mm. :
"Ihmiset eivät enää entiseen tapaan tyydykään siihen, mitä heille ylhäältä päin sanotaan, mikä heille on hyväksi."

Voiko tuon jotenkin muutenkin ymmärtää, kuin että aikaisemmin tiedonvälityksessä lähes monopoliasemassa ollut lehdistö on ainakin tähän saakka pyrkinyt "ylhäältä päin" ohjailemaan ihmisten käsityksiä siitä, mikä heille on hyväksi? Onko, hyvä Janne, propaganda oikea termi tuolle pyrkimykselle?

Jos olen tulkinnut Virkkusen ajatusta oikein, niin olen suorastaan otettu ja ylpeä siitä, että minä(kin) olen omalta osaltani tällä blogilla murtamassa tuota lehdistön monopoliasemaa. Sitä myyräntyötähän minä olen tehnyt jo aikaisemminkin nettiuutisillani

Virkkunen myöntää nettiblogien olevan nykypäivän vaikuttamista, mutta kyseenalaistaa vailla julkaisukynnystä esitetyn tiedon totuudenmukaisuuden ja luotettavuuden. Mutta mitä takeita esimerkiksi Helsingin sanomilla on esittää oman tiedonvälityksensä totuudenmukaisuudesta tai objektiivisuudesta?

Virallisena tietotoimistona STT:llä tiedon oikeellisuudella on ainakin jokin luotettavuusstatus. Mutta sekin tieto on jo kahteen kertaan suodatettua: viranomaisen julkistettavaksi soveliaaksi muotoileman tiedotteen perusteella STT viestittää uutiskynnyksen ylittäväksi arvioimaansa tietoa. Oikeaa se ilmeisesti on, mutta onko se koko totuus sekä viestittäjän että viestin välittäjän arvomaailmasta ja tarkoitusperistä lähtevän valinnan jälkeen? Millä tavalla tiedon vastapuoli saa oman käsityksensä julkistetuksi?
Audiatur et altera pars!

Uskottavuuden arvioiminen jää aina viime kädessä lukijalle. Siinä suhteessa perinteinen lehdistö on vielä suojatussa asemassa. Siinä, missä epäluotettavan blogin seuraaminen vaatii lukijan aktiivisia toimia, riittää epäluotettavan lehden seuraamisen passiivisuus, eli tilaus jätetään peruuttamatta.

Virkkunen tuskin pystyy käsi sydämellä vakuuttamaan Helsingin sanomissa julkistettua tietoa sekä oikeaksi että objektiiviseksi. Ennen julkistamista tieto on prosessoitu sekä toimittajan arvomaailman että lehden julkaisupolitiikan sensuroimana korrektiin muotoon. Jos tuollaista valikointia ei tapahtuisi, niin kaikki uutiset kaikissa lehdissä olisivat keskenään identtiset tai ainakin samansisältöiset. Näinhän ei ole. Siinä, missä internetin blogeja syytetään kaoottisuudesta, on vastaavaa kaoottisuutta ja uutisten näkökulmia nähtävissä myös perinteisessä lehdistössä.