Olli Ainola onnistui jälleen ydintämään oleellisen Matti Vanhasen toimittajatapaamisesta:

Vanhasen mielestä Halonen seurailee liikaa kansalaismielipidettä eikä rohkaise muutokseen.
"Itse toimisin presidenttinä niin, että vaikuttaisin yleiseen asenneilmapiiriin sitä muuttamalla enkä myötäilemällä enemmistön kantaa. Rohkaisisin kansaa hyväksymään muutokset sellaisissakin asioissa, missä niitä on vaikeampi hyväksyä", Vanhanen sanoi pullanmuruja suupielestään pyyhkien.

Tuo selittää Vanhasen suhtautumisen EU-perustuslain kysymykseen.
Kesällä, runsas vuosi sitten hän oli vielä sitä mieltä, että kansanäänestyksestä päätettäisiin myöhemmin yhdessä. Kun päättämisen aika viimein tuli, siitä olikin jo päätetty - Vanhasen "yhdessä" oli tarkoittanut häntä itseään ja Paavo Lipposta. Tuosta episodista kirjoitin aiemmin nettisivullani.

Eräs yksityiskohta minua kuitenkin askarruttaa:
Kun puhutaan mielipidejohtamisesta, niin se kaiketi tarkoittaa, että pyritään omilla kannanotoilla vaikuttamaan muiden mielipiteisiin, jotta hekin kääntyisivät toivotulle kannalle.
Vanhasen menettely EU-perustuslain asiassa vaikuttaa kuitenkin pikemmin siltä, että hän itse on tullut mielipidejohdetuksi ja on sen jälkeen ryhtynyt mielipidemäärääjäksi - niin kansan kuin myös oppositiopuolueiden edustajien mielipiteen kuulemisenhan hän on suorastaan torjunut.
Mielipidejohtaminen on selvästikin demokraattinen prosessi, mutta, Arvoisa Pääministeri, viittaisiko oma menettelynne sittenkin lähinnä diktatuuriin?