USA:n rahoitusmarkkinat ja sen mukana kaikki maailman pörssit ovat päätyneet vapaaseen pudotukseen; pankkeja kompastuu muuallakin suoraan valtion syliin useamman kappaleen päivävauhdilla.

Markkinatalouden normaali käytäntö on, että asiansa ryssineitten yritysten omistajien omaisuus on ensimmäinen, mikä nollautuu. Yritykseen tulee toiset isännät. Jos eri nollaudu, niin ei puhuta markkinataloudesta vaan jostakin lähempänä sosialismia olevasta järjestelmästä.
Sinänsä oireellista, että markkinatalouden lipunkantaja USA on lähdössä tuolle sosialismin teille. On perusteltua puhua markkinatalouden haaksirikosta; se on tehnyt itsensä mahdottomaksi ja huutaa sosialisointia pelastajakseen.

Pankkien asiakkaitten asemaa roskapankilla ei kohenneta. Ei sitä kohennettu suomalaisessakaan versiossa. Terveet lainat ovat terveitä pankin konkurssissakin ja täyteen hintaan myytävissä olevaa varallisuutta. Ne myytiin myös suomalaisessa roskapankkiversiossa toisille pankeille.
Myytiin myös roskalainat 5%:lla pääoma-arvostaan, ja ne lainat realisoitiin roskapankin läpi kierrätettyinäkin. Ainoa ero normaaliin markkinatalouteen verrattuna oli, että valtio maksoi kansalaisten varoista tuon puuttuvan 95%, ja se maksoi sen roskalainat luoneille pankeille. Ne välttivät markkinatalouteen oleellisesti kuuluvan omistajariskin; pankkien omistajien sijoitukset pelastuivat.
Tosin vaihtuihan pankkien omistajat tuollakin tavalla, ainoana erona markkinatalouteen nähden oli, että kuralle menneitten pankkien omistajat tekivät sievoisen tilin.

Markkinatalouden mekanismit eivät edes periaatteessa voi toimia lakisääteisten ja välttämättömyyshyödykkeiden kohdalla. Aito kilpailutilanne edellyttäisi, että kuluttajalla on myös ostamatta jättäminen aidosti mahdollista. Elintarvikkeiden, energian ja terveyspalvelujen osalta ei ole. Ei myöskään autokatsastuksessa.
Energian osalta katastrofia paisutti sekin, että luotiin - valtion toimesta - yritysten johdolle optiojärjestelmä, jossa tarjottiin mahdollisuus kasvattaa "rajattomasti" johtajien omia ansioita aidon kilpailun puuttuessa tehdyillä spekulatiivisilla markkinaoperaatioilla. Johto käytti tarjotun tilaisuuden hyväkseen.

Toinen vaatimus aidolle kilpailutilanteelle on, että on "riittävästi" kilpailevia tuottajia ja vaihtoehtoisia tuotteita. Harvojen tuottajien oligopoli lähestyy rajattomasti monopolia.
Nuo ehdot täyttäviä aloja ja tuotteita on vain muutama. Hollannin kukkapörssi eräs niistä.