Eilinen YLE:n A-studio nosti ykkösreportaasikseen Jyväskylässä keskustan lähellä sijaitsevan Lutakon alueen täyttömaista muodostumassa olevan suuren luokan kiistan; ohjelma uusitaan maanantaina kello 16.
Alue on lähes suomalainen ihanne: koti keskellä kaupunkia, järven rannalla rautatieaseman vieressä. Mutta omakoitalojen sijasta alueella on vain kerrostaloja. Kiistaa herättää grynderin järven täytteeksi kippaama alueelta purettu entinen vaneritehdas.
Järven täyttöön louheella ja irtomailla oli haettu asianmukaisesti luvat, mutta siinä vaiheessa ei hiiskuttu mitään, että myös paikalta purettu iso vaneritehdas oli tarkoitus kipata järveen. Ehkä sen mainitsematta jättämiseen vaikutti se, että noiden tiili- ja betonijätteiden mahdolliset sisältämät raskasmetalli- ym. jäämät olisivat todennäköisesti estäneet jätteen käyttämisen järven täytteeksi. Kaatopaikalle toimitettuna purkujäte olisi aiheuttanut miljoonaluokan kustannukset.

Vertailukohdaksi purkujätteen käytölle olisi ilmeisesti noussut myös paikallisen pikkuyrityksen saama tuomio samanlaisen jätteen kippaamisesta suolle. Ohjelmassa haastatellun ympäristönsuojelupäällikkö Juhani Mäen mukaan siinä tapauksessa lupaa ei ollut ja oli aiheellistakin tuomita luvattomasta toiminnasta.
Mäen tulkinta muuttui minuutissa, kun puhe kääntyi Lutakon alueen rakennusjätteisiin. Ei niillekään ollut lupaa, mutta tuhansien kuormien kippaaminen järveen oli kuulemma "maan tapa".
Yllättävä Mäen tulkintakäännös ei ole. Yleisesti on tiedossa, että nakkivarkaan kohdalla sovelletaan Suomen lakia, mutta suuren institutionaalisen tai muutoin hyvät virkamiessuhteet omaavan maksukykyisen toimijan osalta "maan tapaa". Yleensä tuo "maan tapa" on jyrkästi ristiriidassa "maan lain" kanssa, mutta kun tulkitsijana on toinen toistaan tukeva virkamieskunta, laki väistyy. Ehkä tuon tuominen julkisuuteen heijastelee tuollaisen hallintokäytännön muuttumista, vaikka virkakunta yrittääkin edelleen pysytellä vanhassa tavassa.
Jotakin mediankin suhtautumisesta "maan tapaan" voidaan päätellä myös paikallisen valtalehden Keskisuomalaisen suhtautumisesta noin suureen paikalliseen ongelmaan: yksi palsta huomaamattomasti sisäsivun reunassa. Vertailukohdaksi sopii vaikkapa PerusSuomalaisten Halme- ja Bärlund -ongelmien ruotiminen samassa lehdessä: päätoimittaja Erkki Laatikaisen kolumni pääkirjoitussivun neljällä palstalla.

Nyt ne jätteet sitten ovat siellä järvessä. Ja päällä lukuisia korkeita kerrostaloja, joiden hintakaan ei sijainnin vuoksi ole Jyväskylän halvimpia. Jätteistä mahdollisesti ihmisille tai ympäristölle aiheutuvat haitat ilmenevät - jos ilmenevät - vasta vuosien päästä. Pahimmillaan se voisi tarkoittaa alueen purkamista asumiseen sopimattomana - sellaistakin on tapahtunut.
Pelkästään tieto rakennusjätteiden olemassaolosta mitä ilmeisimmin alentaa noiden asuntojen hintaa; kukapa nyt tietoisesti maksaisi huippuhintaa mahdollisesta ongelma-asunnosta! Tuon hinnanlaskun määrästä ja korvaajasta tultaneen käymään oikeutta, sillä ainakin Jyväskylän X-syyttäjä Olli Santanen on selvittämässä asiaa vahingonkorvausvaateiden esittämiseksi.
Vastuullinen taho hämärtyi grynderin saatua ympäristöviranomaisilta jälkikäteen luvan rakennusjätteiden käyttämiseen järven täyttöaineksena. Jos lupaa ei olisi jälkikäteenkään saatu, olisi korvaaja ilmiselvä: luvattomasti toiminut grynderi. Ja kohtuullinen sakko vielä päälle.
Mutta kun lupa nyt annettiin, vaikkakin jälkikäteen, niin grynderi voi vedota siihen ja väittää toimineensa luvan mukaisesti; niinhän Pöyry CM oy:n Kari Jylhä ohjelmassa kuultuna jo tekikin. Kovin paljon vartijaksi ympäristöviranomaiset ovat päässeet, jos niille on annettu valta jälkikäteen poistaa lain mukainen peruste myöhemmin mahdollisesti esitettävältä korvausvaateelta. Kohtuutonta olisi myös sälyttää riski kyseenalaisista täyttöaineksista niistä täysin tietämättömille asukkaille ja jättää heidät kärsimään siitä aiheutuneet arvonmenetykset omassa pussissaan.
Ei vastuuta voi hävittää olemattomiin. Siksi tuntuisi ainakin oikeudenmukaiselta, että yhdeltä vastuun poistava ottaa sen itselleen.