Kunta- ja palvelurakenteen uudistusta, KUPRUa, on ajettu kuin käärmettä pyssyyn. Jyvässeutu osallistunee niihin talkoisiin 18. tätä kuuta valtuustojen tekemällä kuntaliitospäätöksellä. Hanke alkoi kuntien heikosta taloudellisesta tilasta, jonka korjaamisen katsottiin vaativan rakenneuudistuksia. Tavoite nähtiin toteutuvan kuntaliitoksilla.
Suur-Jyväskylän keskeisinä tavoitteina listattiin mm. kilpailukyvyn lisääntyminen, työpaikkakehityksen vahvistaminen ja peruspalveluiden turvaaminen.

Ensiksi mainittu on jäänyt sisällöltään hämäräksi; pituus- tai mäkihypystä ei liene kyse. Mielikuviin perustuvan vetovoimankin kanssa on niin sun näin, sillä seutukunnan väestö- tai muukaan status quo ei kuntaliitoksilla muutu. Kansalaisten kannalta katsottuna kilpailu ainakin vähenee, kun asuinkunnan valintamahdollisuudet vähenevät. Monopoleilla kilpailukyky - sikäli kun sellaisesta ylipäätään voidaan puhua - kieltämättä paranee, mutta niillä on tunnettu ominaisuus pyrkiä hyötymään käyttäjiensä/asiakkaittensa kustannuksella. Ainakaan kansalaisten etua sillä ei vahvisteta.

Työpaikkakehityksellä ei tarkoitettane kunnallisten työpaikkojen lisääntymistä; säästöistähän kai edelleen puhutaan? Yrityksille puolestaan niin rekrytointi- kuin markkina-alueetkin ovat tähänkin saakka olleet kuntarajat ylittäviä. Kuntaraja ei ole tulliraja eikä sillä kysytä passia, joten niiden poistolla ei saada mitään lisäarvoa. Asiakkaiden määrä tai ostovoima ei lisäänny eikä kenenkään työmatka lyhene.

Peruspalveluista ei kansalaisen kannalta katsoen riitä, että niitä on saatavissa jossakin. Saatavuus riippuu myös etäisyydestä - matkakustannuksethan jäävät kansalaisen kontolle. Kunnan tehtävä on tuottaa palveluja asukkailleen, ei juoksuttaa heitä niiden perässä.
Esimerkiksi koulu- ja neuvolaverkostojen harvenemisessa tehokkuus kiskotaan lapsukaisten ja lastenvaunuja lykkäävien äitien pohkeista. Terveyspalvelujen perässä juoksutettavilta vanhuksilta jostakin muualta, toivottavasti ei kuitenkaan tarpeellisen hoidon laiminlyömisestä.

Päällekkäisyyksien purkamiseksi kutsuttu palveluverkoston harveneminen jo lähtökohtaisesti heikentää palvelujen saatavuutta, ei turvaa niitä. Eikä varsinkaan lähipalveluja. Mahdolliset säästöt vaihtuvat kohonneisiin matkakustannuksiin.
Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen muistutti säästöjäkin syntyvän, kun esimerkiksi kaikkia maalaiskunnan homekouluja ei tarvitsekaan korjata - niistä voidaan luopua, kun läheisyydessä kuntarajan takana on vastaava palvelupiste. Lausunto itse asiassa vahvistaa, että palveluverkostoa harvennetaan. Onneksi Koskisen kriteerit täyttäviä poistettavia toimipisteitä on vain muutama; nuo säästöt myönnettiinkin marginaalisiksi.
Kaupunginjohtaja Markku Andersonin mukaan kyse ei olekaan säästötalkoista, kyse on kehittämistalkoista. Täytyy uskoa kaupunginjohtajaa; säästöistä puhuttiinkin vain hämäyksen vuoksi!
Mutta olisikohan kehittämisen sijasta tarkoitus keskittää; nehän ovat sanakirjassa niin lähekkäin. Kuin moskiitot ja moskeijat. Noita "päällekkäisyyksiä purettaessa" yleensä poistuu se, jossa käyttäjäkunta on pienin…

Kehittämisen osalta on tuskailtu huonoa yhteistyöhalua/-kykyä kuntarajan ylitse. Sen ratkaisemiseksi jaetaan päätösvalta uudella tavalla: päättäjien joukkoa harvennetaan. Ja enemmistöasema annetaan jyväskyläläisille. Mutta tuohan on selvää valtapolitiikkaa! Demokratia siinä ei ainakaan laajene.
"Demokraattista ulottuvuutta" ja "vuorovaikutusta kansalaisten kanssa" toteutetaan torjumalla kansanäänestys liitoksesta. Kansalaisten harkintakykyä vähättelevä "Tikku teiltä mitään kysytä" -viesti ei ehkä ole paras mahdollinen juuri ennen vaaleja.
Myös kansalaiskeskustelussa on vaadittu kuntaliitosta mm. moittimalla maalaiskunnan päättäjien huonoja ratkaisuja. Perusteluun täytyy sisältyä ajatus päätösten paranemisesta jyväskyläläisten päättäjien avulla. Samasta valtapolitiikasta siis edelleen puhutaan.
En ole vakuuttunut sen toimivuudesta, sillä vastaavia moitteita on kuultu myös jyväskyläläisistä valtuutetuista. Niiden pitäisi vastaavasti korjaantua maalaiskunnan päättäjien avulla? Toisaalta, ratkaisu tuskin riippuisi mittasuhteesta, joten eduskunnankin päätökset ilmeisesti paranisivat sillä, että siirretään heidän valinta ruotsalaisten tehtäväksi. Rohkenen epäillä.