Tällä kertaa kopiotu blogimerkintä käyttäjältä Marica Kangas.
Ihan sisältönsä perusteella; kolumnin alkuperäinen kirjoittaja ilmoittautukoon.
On julkaistu anonyymisti myös Ilkassa.
 

Vihreitä ajatuksia

"Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla
kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta
ympäristölle haitallisiin muovikasseihin.

Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen
nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa vastasi:
"Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet
tarpeeksi ympäristöstä." Oikeassahan hän oli - ei meidän aikanamme ollut
vihreitä ajatuksia. Siihen aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja
olutpullot kauppaan, joka sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen
pestäväksi ja steriloitavaksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin
käyttää yhä uudelleen. Niitä siis todella kierrätettiin. Mutta ei meillä
mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Me kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei
ollut rullaportaita. Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet
300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä
olevaan lähikauppaan. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä
ajatuksia miettineet.

Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin, koska ei ollut näitä kertakäyttöisiä.

Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 500 Wattia virtaa käyttävässä
vempaimessa ? tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet ihan oikeasti.
Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivät aina
upouusia. Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään vihreitä
ajatuksia.

Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta
joka huoneessa. Ja tv-ruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä koko
Uudenmaan. Keittiössä tehtiin ruokaa, hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin,
koska ei ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä. Kun pakkasimme jotain
herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja sanomalehtiä suojaamaan
lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia. Emmekä me ruohoakaan
leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli työnnettävä
käsikäyttöinen ruohonleikkuri Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla emmekä
kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän
päässämme mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Joimme vettä kraanasta kun janotti, sen sijaan että olisimme joka kerta
käyttäneet erityistä pullovettä. Täytimme täytekynät musteella emmekä
ostaneet heti uutta kynää kun muste loppui. Ja vaihdoimme partahöylän terän,
heittämättä koko kapinetta roskiin kun terä tylsyi. Siihen aikaan ihmiset
käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon ja lapset menivät kouluun
polkupyörillä tai jalan, eikä äidin tarvinnut hoidella heidän takiaan
24-tunnin taksipalvelua.

Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä
jos vaikka minkälaisille elektronisille laitteille. Eikä tarvinnut käyttää
mitään tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä tuhansien kilometrien
päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän
pitsapaikan.

Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten tuhlaavaisia
me olimme, kun meillä ei ennen vanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?

Lähetä tämä jollekulle toiselle itsekkäälle seniorille, jolle taas joku
näsäviisas nuori saarnaa ympäristönsuojelusta. Kopioitu kaverin seinältä,
kirjoittajaa en tiedä.

Taidatkos paremmin sanoa?
Marketin "vihreästi ajattelevan" kassan sähköhän tulee pistorasiasta.