Puolustusvoimien leikkauksista syntyi kova poru:
ensin kritisoitiin leikkausten rajuutta ja kohdentumista. Maanpuolustuksen romuttamisestakin puhuttiin. Ja siunailtiin mm. toimenpiteistä aiheutuvia työllistämisongelmia, jotka kohdentuivat pienehköille muutenkin ongelmissa oleville paikkakunnille.
Ruotsinkielistä rannikkoseutua näytettiin kohdellun silkkihansikkain.

Leikkauslistan perusteita selvitettäessä puolustusministeri Stefan Wallin vakuutti listojen syntyneen puolustuspoliittisista lähtökohdista. Ja PM Jyrki Katainen komppasi vakuuttamalla eduskunnan edessä, että
"hallitus ei ole näpelöinyt varuskuntauudistusta aluepolitiikan eikä minkään muunkaan politiikan perusteella."
Ja sanojensa vakuudeksi nimitti sen "absoluuttiseksi faktaksi".

Kenraalit olivat marssijärjestyksestä toista mieltä ja toivat näkemyksensä esiin vastauksessaan Pentti Oinosen (PS) oikeuskanslerille tekemään selvityspyyntöön.
Nyt havahtui myös Wallin ja kumosi Kataisen lausunnon: 

Aikoinaan Mikko Pesälä ohjeisti kollegojaan, että "kuin muu ei auta, kannattaa kokeilla totuutta".
En uskonut Pesälän tarkoittaneen, että ensin pitäisi kokeilla se kaikki muu, mutta ainakin Katainen päätti kokeilla.

Kataisen hallitus näyttävät luovan uutta kulttuuria, jossa minister(e)iltä ei enää edellytetäkään loukkaamatonta totuusvelvoitetta. Ainakaan Kataiselta näköjään ei sellaista voi vaatia.
Tuohon luotettavuusongelmaan kaatui Anneli Jäätteenmäen pääministeriys. Jäädään kuulolle, ovatko ajat muuttuneet sallivammaksi. Ainakin asia mennee Perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.