Kataisen katastrofihallitus on omaksunut tavan julkistaa uutisena senkin, ettei sillä ole uutisoitavaa. Menetelmä jalostettiin suoranaiseksi taiteeksi jo hallitusneuvotteluissa.
VM Jutta Urpilainen keskeytti jopa puolueensa kesäkokouksen kiirehtiäkseen Helsinkiin kertomaan, että Kreikan vakuuksista on saatu "sopimus", että Kreikka antaa vakuudeksi setelirahaa, mutta ei ole sovittu, kuinka paljon Kreikka antaa sitä.
Ja että "sopimus" vaatii vielä kaikkien EU-maitten yksimielisen hyväksynnän.

Urpilainen ei osannut kertoa, onko ollut sellaista EU-maitten yhteistä kokousta, jossa tuollaisesta yksimielisyydestä olisi sovittu.
Eikä kertonut sitäkään, oliko Kreikalle myönnetty laina niin suuri, että siitä riittää rahaa noihin vakuuksiinkin, vai korotetaanko lainasummaa sen verran. Ja jos korotetaan, niin miten se jaetaan EU-maitten kesken.

Sinällään hyvä, että tuollainen setelivakuus saadaan. Vielä parempi, jos se on niin suuri, että se kattaa koko Suomen saatava korkoineen.
Huonoimmillaan Suomi joutuu rahoittamaan itse tuon vakuutensakin. Tuppuraisen lainan vakuutena on Tuppuraisen laina?

Olemattoman uutisen julkistaminen ratkaisevana uutisena olisi käsittämätöntä, ellei sen taustalla olisi paine saada Suuren valiokunnan päätöksen vastainen Kreikan rahoitussopimus hyväksytyksi eduskunnassa. Sen määräaika päättyy noin kuukauden kuluttua, käytännössä esityksen valmistelevan talousvaliokunnan kokouksessa syyskuussa.
17-jäsenisessä talousvaliokunnassa oppositiolla on puheenjohtajan lisäksi 5 paikkaa sekä Eero Lehti (kok), joka näyttää jo tehneen oman valintansa, että ei tule hyväksymään olemattomia vakuuksia. Seuraavissa vaaleissa yli 70-vuotiaalla Lehdellä ei liene paineita kansanedustajapaikkansa uusimiseenkaan. Hallituksella ei ole varaa enempään rintamasta lipsumiseen valiokunnassa.

Jo sellaisenaan ongelmallisen EU-politiikan kääntäminen sisäpolitiikan välineeksi voi viitata vain hallituksen epätoivoiseen asemaan. Kreikan tukipaketille halutaan eduskunnan hyväksyntä asettamalla kaikki yhden kortin varaan.
Tammikuussa meillä on presidentin vaali ja runsas puoli vuotta myöhemmin kunnallisvaalit. Niissä punnitaan onnistumiset ja epäonnistumiset; euro-alueen romahtaminen olisi pahimman laatuinen epäonnistuminen. Siksi hallitus yrittää lykätä väistämättömän vielä kunnallisvaalien ylitse.
Kansalaisten maksettavaksi jäävällä summalla ei sen rinnalla ole merkitystä.