Edellinen eduskunta hyväksyi vaalilaiksi nk. Tarastin mallin mukaisen laskentamenetelmän. Sitä on - aiheellisesti - moitittu vaikeaselkoiseksi; silti se hyväksyttiin - paremman puutteessa.
Tullakseen voimaan laki tulisi hyväksyä myös uudessa eduskunnassa 2/3-osan enemmistöllä. Toivottavasti se ei saa sitä.

Tuon laskentamallin mukaan yhdessä vaalipiirissä kannatustaan kasvattanut puolue voi menettää paikan jossakin toisessa vaalipiirissä vaikka olisi kasvattanut kannatustaan sielläkin. Tai se voi mennä toiselle puolueellekin jossakin aivan muualla.
Lisäksi nuo n. tasauspaikat voitaisiin jakaa vasta sitten, kun kaikki äänet on jo laskettu.
Vaikeaselkoisuutensa vuoksi kansalaiset tulisivat - oikeutetusti - puhumaan tuloksen muuttumisesta "hovissa".
Aivan noin ennalta arvaamattomaksi äänestystuloksen määräytymistä ei saa päästää.

Perusteluna vaikeaselkoiseen menetelmään oli nykyisen d'Hondtin menetelmän suuria puolueita suosivan vinoutuman korjaaminen. Se johtuu siitä, että nk. piilevä äänikynnys on viimeisen paikan vertailuluku, mutta paikkoja saa sitä pienemmän viimeisen valitsematta jääneen paikan vertailuluvun kerrannaisina.
Esimerkiksi näissä vaaleissa suurin puolue kokoomus sai 20,4%:n kannatusosuudellaan 22% paikoista ja suurin häviäjä keskustakin 15,8%:n osuudellaan 17,5% paikoista. Molemmilla yliedustusta 3 paikkaa. 
Huonoimmin menetelmä kohteli vihreitä, joilla jäi erityisesti vaalipiirien viimeisiä paikkoja nk. tipalle; sillä 7,3%:n kannatusosuus antoi 10 paikkaa, aliedustus 4-5 paikkaa.
Perussuomalaiset päätyivät lähelle oikeaa; 19,1%:n kannatusosuus antoi 19,5% paikoista.

Valtakunnallista ääniosuutta lähes täysin vastaavaan paikkajakoon päästäisiin myös nk. pienimmän virheen menetelmällä:
Paikat jaettaisiin kokonaislukuina suhdeluvusta puolueen äänimäärä / vaalipiirin kokonaisäänimäärä x vaalipiirin paikkaluku. Desimaalit "unohtaen" niiden summa on enintään vaalipiirin paikkaluku, useimmiten sitä hieman pienempi.
Sen jälkeen vaalipiirin vielä jakamatta jääneet paikat jaettaisiin tuon saman suhdeluvun desimaaliosan mukaisessa järjestyksessä suurin ensin; siitä nimitys "pienimmän virheen menetelmä".
Merkittävimmät poikkeamat valtakunnallisesta ääniosuudesta johtuisivat lähinnä siitä, että puolueella on ehdokkaita tai poikkeuksellisen vahvoja kannatusalueita vain muutamassa vaalipiirissä. Ja niittenkin "virhe" olisi vain paikan-pari suuruisia.

Paikkajako olisi valmis ja lopullinen heti äänten tultua lasketuiksi; se oli mahdollista laskea myös ääntenlaskennan ollessa kesken ja tarkentuisi sen edistyessä.
Eikä menetelmä ole mullistava uutuuskeksintö: tuolla menetelmällä jaetaan eduskuntapaikat vaalipiireille; kertoimina asukasluvut vaalipiirissä ja koko maassa sekä 199.
Se 200. on mandatoitu Ahvenanmaalle.