Hallitustunnustelusta tuli "myyjän markkinat", kun Jyrki Katainen naulitsi kynnyskysymyksiksi EU:n vakuusrahastot ja verot.
"Myyjiä" on kuitenkin vain kaksi, demarit ja PS, kun kepu ja vihreät ilmoittautuivat opposition ja jättävät vastaamatta Kataisen kyselyyn.
Kataisen on saatava molemmat hallitukseen.
Tuollaista tilannetta ennakoinkin blogatessani kuukausi ennen vaaleja puolueitten näkemyseroista.

Miten menetellään, jos/kun molemmat vastaavat, että vakuusrahastoja ei tarjota Kataisen ehdottamassa muodossa eikä tasaveronkaan lisääminen kiinnosta?
Pyytääkö Katainen neuvottelua niitten kanssa, jotka eivät esittäneet omaa "tarjoustaankaan", vai lieventääkö omaa esitystään kysymyksistä, joista on joko- tai tilanne?
Portugalin pakettiinhan ei voi enää liittää uusia ehtoja; se paketti purkaantuu.
Tosin ei se niin varmaa ole, kun EU:ssa on suorastaan tyyppiominaisuutena, että yhdessä tehdyt tiukat säännöt ovat tarkoitettu yhdessä rikottaviksi.

Ongelmallisempi sen sijaan on aikataulu: Portugalin tuesta päättävä Ecofin-kokous pitäisi(?) olla 16.5., mutta hallitus ehdittäneen saada kasaan 19.5. - jos ylipäätään saadaan.
Ja sen jälkeen eduskunta vielä arvioi hallituksen ohjelman ja äänestää luottamuksestaan.
Kuka esittää suurelle valiokunnalle valtuuksien myöntämistä - ja minkälaisten valtuuksien?
Vai pitääkö valtuudet sittenkin pyytää koko eduskunnalta ennen Ecofin-kokousta?

Onnistumismahdollisuudet ovat niin huonot, että jonkun pitää joustaa paljon; eikä ainakaan sovittujen(?) sääntöjen pilkkujen paikka kaikkein vähiten.
Minusta olisi hyvin kummallista, että joustajia olisivat noissa hallitusneuvotteluissa dominanttiasemassa olevat sdp ja Perussuomalaiset.
Varsinkin kun heillä joustaminen tarkoittaisi juuri saavuttamansa vaalimenestyksen muuttumista jyrkäksi alamäeksi.
En suosittele tuudittautumaan siihen luuloon, etteikö kansan muisti riittäisi neljän vuoden päähän.