Kolmen suurimman puolueen Portugalin tukipaketista "kiveen hakatun" ristiriidan ratkaisuksi kaavailtiin mallia, että nykyinen hallitus esittelisi asian toimitusministeriönä.
Se vaihtoehto vesittyi, kun PM Mari Kiviniemi kieltäytyi esittelemästä pakettia eduskunnalle; asia on kuulemma liian iso toimitusministeriön ratkaistavaksi.

En halua moittia Kiviniemen ratkaisua, koska se olisi kaatanut "ilman poliittista vastuuta" toimivan toimitusministeriön poliittisen vastuun yksin keskustan lattialle. Ja erityisesti siitä johtuvat kielteiset seuraamukset olisivat kaatuneet.

Jutta Urpilainen tuskin voi vetäytyä ehdottomasta(?) vaatimuksesta rahoittajapankkien vastuun kasvattamisesta, mikä ilmeisesti kaataa aikaisemmin ministerineuvostossa saavutetun sovun; paketti pitäisi avata uudelleen.
Kun myöskään Timo Soini ei nähdäkseni voi kääntää kantaansa edes hallituspaikan hinnalla, on ratkaisu pahassa umpisolmussa.
Siitä en ole pahoillani.

Ilmeisesti paketti purkautuu Kreikan mallin mukaisiksi kahdenkeskisiksi tuiksi, jolloin siitä vetäytyviä voi ilmaantua muitakin kuin Slovakia. Suomenkin osallistuminen tulee hyvin epävarmaksi; Keskustalla ei liene isompaa intressiä tukea sitä opposition penkiltä; päin vastoin sen tavoitteena uskoisi olevan hallituksen kaataminen ja siitä mahdollisesti seuraava eduskunnan hajottaminen uusine vaaleineen.
On eduskunnassa muitakin ryhmiä - Perussuomalaisten lisäksi -, joille tuo tukipaketti ei kelpaa, joten enemmistön saaminen se taakse on epätodennäköistä.

Tässä vaiheessa on palautettava mieliin Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön vakuutukset euron myötä tulevasta taloudellisesta vakaudesta.
Ei tämä ainakaan minusta ole sellaiselta vaikuttanut. Päinvastoin, markkinavoimat ovat maa kerallaan ottaneet "niskalenkin" - ja kuittaavat rutakan tilin veronmaksajien kukkaroista.