EU:n porvaripääministerit kokoustivat viime viikolla VVM Jyrki Kataisen kutsumina Suomessa.
En ollut kärpäsenä katossa kuulemassa, mitä ratkaisuja EU:n vakuusrahaston varalle suunniteltiin, mutta se ei ehkä ollut mieleistä Silvio Berluconille, joka poistui pian ruokailun jälkeen.
Onhan Italiakin siinä joukossa, joista seuraavien vakuuksien pyytäjien arvellaan tulevan.

Julkisuuteen kantautuneitten kaavailujen mukaan vakuusrahaston valtuuksia laajennettaisiin Suomen osalta nykyisestä 8 miljardista 16 miljardiin korottamatta rahaston pääomaa.
Ratkaisuna - kuulemma - on, että kun kaikkien takaajamaitten takauksia ei hyväksytäkään täysimääräisinä, antaisivat paremman vakuuskelpoisuuden omaavat sijaistakuun rupumaitten takauksille. Siis omaa osuuttaan vakuusrahastosta suuremman takauksen.

Ei ihan loppuun saakka harkittu ajatus. Takaus toisten puolesta tarkoittaa rahoitusalalla sitoumusta maksaa velka kokonaisuudessaan silloinkin, kun toisilta "takaajilta" ei saada perittyä. Itse asiassa velkojalla on täysi oikeus periä saatava keneltä sen uskoo saavansa perittyä.
Rahoitusmaailmassa sitä kutsutaan omavelkaiseksi takaukseksi; takaaja vastaa kuin omasta velastaan. Yksi kaikkien puolesta.

Nähtävästi Kataisen ajatuksena oli, että asia sovittaisiin pienessä piirissä. Eduskuntahan on vaalilomalla juuri silloin, kun noita päätöksiä tehdään. Eduskunnan sijasta valtuudet hankittaisiin ulkoasianvaliokunnalta ja ehkä suurelta valiokunnalta. Loput kansanedustajat saisivat lukea lehdestä, mihin he tulivatkaan sitoutuneeksi.

Tuolle hankkeelle tuli iso kanto kaskeen: PM Mari Kiviniemi ilmoitti vastustavansa ratkaisua.
Jos sillä ei ole hallituksen pääpuolueittenkaan tukea, ei Kataisella ole mahdollisuutta hyväksyä sitä nk. "hiihtoliiton luvallakaan".
Hyvä niin.

En ole pahoillani, että Perussuomalaisten kantoja kuullaan - ja kuunnellaan - jo galluplukujen vuoksi. Siltä pohjalta on hyvä lähteä neuvottelemaan hallitusohjelmastakin.

Lisäys 10.3.11 Suuri valiokunta ei myöntänyt valtuuksia takauksien laajentamiseen.