PM Mari Kiviniemi esitteli hallituksen variaation nk. Puolalaisesta masurkasta, jossa pitää ottaa kaksi hyppyä taaksepäin, jotta voisi ottaa yhden eteenpäin. Etenemissuunta on ilmiselvä.
Vajaa viikko sitten bloggasin loikasta eteenpäin otsikolla Neuvo kelpasi.

Sen jälkeen on joitakin uusia nyansseja kuultu, vaikka pääasiaa onkin pidetty visusti verhojen takan ja niitä vain hieman raoteltu "tarkoituksenmukaisesti" valikoiden.
Parempaakin tietoa näyttää kuitenkin olevan - ainakin joillakin tahoilla. Esimerkiksi vasemmistoliitto puuhaa välikysymystä Suomen tavoitteista EU-vakuusrahaston aisassa; 400 miljardin kokonaissummasta  käytettävissä oleva 250 miljardin potti halutaan sittenkin kasvattaa kaksinkertaiseksi 500 miljardiin.

Kyseessä pitää olla matemaattinen jippo, jos tuo tarkoittaa jotakin muuta Suomen 8 miljardin osuuden nostamista 16 miljardiin.
Mutta tuota vakuuksien laajentamista Kiviniemi juuri ilmoitti vastustavansa; suuri valiokunta vastusti vielä painokkaammin määräämällä, ettei saa laajentaa ilman eduskunnan lupaa.

Jotakin väistämättä muuttui, kun suuri valiokunta kutsuttiin pikaisesti koolle kesken ministerikokouksen. Valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja (sdp) ei halua kertoa miksi kutsuttiin tai mitä päätettiin.

Ilmeisesti valiokunnan aikaisempaan päätökseen haluttiin muutosta; sen toistamiseen tai "ilmoista puhumiseen" valiokuntaa ei liene tarvittu.
Nyt ainakin tuo ministerikokous on päättynyt, joten estettä kertomiseen ei liene - ellei sellainen ole runsaan kuukauden päässä olevat vaalit: Suomen vastuiden kaksinkertaistamista ei toivota vaalikeskusteluihin.
Vastuiden kaksinkertaistaminen ei tullut myöskään ministerikokouksen "päätökseksi", ei ilmeisesti suositukseksikaan.

Vasemmistoliiton välikysymys saanee selityksensä tuosta kansalaisilta - ja näköjään eduskunnaltakin - pimitetystä suuren valiokunnan kokouksesta: valtuuksia vakuuksien laajentamiseen pyydettiin sittenkin.
Ei ole vaikea arvata, kuka pyysi. Eikä ole vaikea arvata sitäkään miksi erityisesti Kiviniemi ja VVM Jyrki Katainen eivät toivo sitä tietoa vaalikentille.

Sinänsä hyvä, että myös toinen erä päättyi järjen voittoon eivätkä vastuut laajentuneet.
Jäädään kuulolle, montako erää vielä tarvitaan, vai sovelletaanko EU-sääntöä: "äänestetään niin monta kertaa, että haluttu päätös saadaan".