Heinäkuussa suoritettiin Kreikan kokemusten perusteella eurooppalaisille pankeille stressitesti;
tuloksilla rehvasteltiin, että vahvoja ollaan ja hyvin menee, mutta menköön.
Johtavat poliitikot onnittelivat toisiaan onnistuneesta operaatiosta; markkinavoimat oli onnistuttu nujertamaan. VVM Jyrki Kataisen mukaan niistä otettiin "niskalenkki".
Tavalliset kansalaiset ottivat uutisen paljon epäilevämmin vastaan.

Poliitikkojen ilo oli ennenaikainen ja huomattavan liioiteltu. Markkinavoimat olivat ottaneet niskalenkin Irlannista ja uhkasivat - taas - kaataa koko pankkijärjestelmän. Tai vähintäänkin Euroopan Unionin.
Alkoi uusi kilpajuoksu, jossa Irlantia painostettiin pyytämään Kreikkaa vastaavaa talousapua, ennen kuin on liian myöhäistä. Irlannillekin aseteltiin tiukkoja ehtoja avun myöntämiselle.
Erona Kreikkaan on, että Irlanti ei ole halukas ottamaan apua vastaan; eräänlainen sovellus rauhaanpakottamisesta siis?

Mutta jotakin oli jo näköjään opittu: takuita, joita ei kuulemma voinut ajatellakaan Kreikan tapauksessa, nousivat ainakin Jyrki Kataisen agendalle. Muut euro-maat eivät niihin lämmenneetkään. Ehkä niillä olio saneerauksen tarpeessa olevia vanhoja linnoja jo riittävästi, eikä Guinnessin panimo pitkälle riitä.

Uskoakseni Portugali, Espanja ja ilmeisesti Italiakin seuraavat tarkasti lopputulosta.

Mutta tämäkö oli pääteasema?
Ainakin Jyrki Katainen vakuutti eduskunnan edessä 4.5.10 Kreikan velvollisuuksista mm
"Kreikan pitää tehdä erilaisia yksittäisiä asioita, jotta se pystyisi saamaan seuraavan lainasiivun. Jos näitä toimenpiteitä ei ole tehty, euroalueen luototus myös loppuu."

Mahdollisesti Itävallassa oli tehty vastaava päätös, kun se on lopettamassa Kreikan tukemisen, koska tavoitteita ei ole täytetty.