Ilmeisesti noin on pääsyt käymään, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki aloitti jo hallituspaikkojen jakamisen; punavihreää pukkaa. Arhinmäen hallituksen rungon muodostaisivat sdp, vasemmistoliitto ja vihreät.

Gallupit eivät tue tuollaista vaihtoehtoa. Tarkoittaisihan se sekä suurimman kannatuksen että suurimman kasvun puolueen pudottamista oppositioon.
Piakkoin kuultaneen, tukeeko sdp:kään. Kuvittelisin Jutta Urpilaisen kunnioittavan kansan tahtoa Arhinmäkeä enemmän.

Enemmänkin Arhinmäen visiossa on nähtävissä galluplukemien aiheuttamaa paniikkia ja epätoivoistenkin keinojen hakemista uhkaavaa vaalitappiota vastaan.
Vastaava reagointi kuultiin myös Hannes Manniselta (kesk), joka näki kolmen suuren yhteisen hallituksen kepun ainoaksi keinoksi päästä hallitukseen.

Nyt myös Arhinmäki asettui Perussuomalaisten vastavoimaksi: "Työväenpuolue ilman rasismia". Edelle ehti Jyrki Katainen (kok) "populismin vastaisena". Tarkoittipa hän sillä mitä tahansa, niin kansan suosion tavoittelua se ei ainakaan ole ollut.
Eivätkä työläiset ilmeisesti ole nähneet Arhinmäen näkemää rasismia, tai eivät piittaa siitä, kun Perussuomalaisten kannatus SAK:ssa ylitti vasemmistoliiton.

Ymmärrän Arhinmäen tuskan. EK-2007 vaaleista lähtien vääjäämättömänä jatkunut kannatuksen lasku on pudottamassa puolueen eduskunnan 4. sijalta kuudenneksi; jotenkin tuo kehitys pitäisi saada kääntymään.
"Yrittäjäpuolue" -kortti on jo käytetty. Nyt lyötiin "rasisti" -kortti pöytään. Mitäköhän seuraavaksi?

Jotakin uskottavampaa pitäisi löytyä - ja samalla erottua vihreistä, joka ainakin gallupien perusteella näyttäisi kisaavan eduskunnan viidennestä sijasta; vihreät johtavat parilla %-yksiköllä. Alle 10%:n kannatusluvuissa se tarkoittaa peräti 25%:n eroa, Perussuomalaisiin nähden lähes 100%.