Seurakuntavaalien vaalikone aukesi.
Minut löytää Perusseurakuntalaisten ja sitoutumattomien valitsijayhdistyksestä numerolla 41.

Yleensä melko laimeissa vaaleissa on tällä kertaa ylimääräistä säpinää TV:n homokeskustelun vuoksi.
Minusta näyttää, että koko kalabaliikki käydään aivan väärällä tontilla: äänessä ovat erityisesti kirkon ulkopuoliset ääriryhmät ja ratkaisuja on tehty heidän kannanottojensa perusteella. Kirkon oma ääni on jäänyt tuon metelin alle.
Minulle ei tulisi mieleenkään erota JYP:istä siksi, että Tapparan valmentaja on lausunut julkisuudessa minulle vastenmielisiä mielipiteitään. Esimerkiksi.

Lehdistö ehti laskemaan ehdokkaitten vastausten perusteella homoasian kannattajat ja vastustajat; kumpaankohan ryhmään minut lokeroitiin?
Minä en ota kantaa siihen, kenen kanssa ja miten minulle tuntematon henkilö yönsä viettää. En vastusta myöskään heidän keskinäisten liittojensa siunaamista kirkon ulkopuolisissa tiloissa.

Mutta siihen päättyy minun arvoliberalismini ja alkaa oma arvovalintani:
avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja avioliittoon vihitään kirkossa. Voi sen tehdä myös maistraatissa tai vaikka kotipihallaankin.
Muut (pari)suhteet solmitaan muualla kuin kirkossa.

En näe estettä sille, että homosuhteessa elävät siunataankin. En edes kirkkoon kuulumattoman pakanan siunaamiselle; "sallikaa kaikkien lasten tulla tyköni", sanoi Jeesus.
En yritä kumota tai kiistää Hänen toivomustaan.