Perussuomalaisten gallupkannatus on noussut politiikan tutkijoitakin hämmästyttäneellä nopeudella; kannatuksen kasvulla ei näy olevan kattoa lainkaan.

Ensimmäisenä haasteen esittäneet vihreät jäivät viimeisimmässä YLE:n tutkimuksessa jo kauaksi taakse ja kepukin on jäämässä jalkoihin.
Kaukana eivät ole demaritkaan; se taso saavutetaan tällä kasvunopeudella parissa kuukaudessa.

Ei siis ihme, että Perussuomalaisille sataa vaalihaasteita sieltä ja täältä. Viimeisimpänä gallupykkönen kokoomus, joka julistautui Jyrki Kataisen termiä käyttäen "Populismin vastavoimaksi".
Mutta, hyvänen aika, sitähän kokoomus on koko ajan ollutkin: ajanut kansan tahdosta piittaamatonta politiikkaa ja jaellut yhteisiä rahaojamme milloin minkäkin globaalin hankkeen "pelastamiseen".

Kreikalle lainarahaa hulvattomasti syytäneitten pankkien tappiot sosialisoitiin miljardeilla ja nyt lähetetään vielä ryhmä meriseikkailijoita Somalian edustalle kolmeksi kuukaudeksi 13 miljoonalla eurolla.
Kokoomuksen vastuullisuutta voi arvioida siltä pohjalta, että ratkeavatko tuon alueen jo n. 20 vuotta jatkuneet ongelmat tuossa ajassa. Uskallan epäillä, vahvasti.
Ainakaan somalialaisten avuntarve ei tule merellä turvatuksi, kun avustettavat ovat maissa. Jos jokin lähetys maihin saakka saadaankin, ei sitä turvaa enää kukaan eikä mikään. Eivät varsinkaan kokoomus tai vihreät.

Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen puolestaan arvioi: "Missä Perussuomalaiset, siellä ongelma".
Noin minustakin näyttää olevan, katselipa asiaa minkä tahansa puolueen kannalta.

En ehkä ole oikea henkilö neuvomaan haastajiamme, mutta vihjeen voin antaa:
Ei kansankaan kärsivällisyys rajaton ole; nyt kannattaisi miettiä, menikö "mittari jo punaiselle", ja miksi se meni.