Hätäkeskuksilla on vakavia ongelmia.
Kiistaa on keskusten lukumäärästä, sijoituspaikkakunnista ja henkilöstöstäkin, kun kokeneet päivystäjät eivät ole olleet halukkaita vaihtamaan paikkakuntaa.
Harvaksi karsittu verkosto tuo ongelmia myös osoitteitten kanssa; liian usein apu on lähetetty sinänsä oikeaan osoitteeseen, mutta väärälle paikkakunnalle.

Ongelmia näyttää olevan päivystäjien asenteessakin, kun apua ei suostuta lähettämään tarvitsevalle. Esimerkiksi aivoinfarktin saaneen hoito viivästyi ja ambulanssia vaatineelle vanhukselle ehdotettiin konttaamista. Uusimpana evättiin ambulanssi kyyn puremalta vauvalta; sairaalan teho-osasto paikkasi letaalisen virheen.

Ei tunnu uskottavalta, että virkavastuinen päivystäjä löisi ominpäin urastaan vetoa heittäytymällä nihilistiksi; kyllä ohjeet pitää ambulanssikyytien rima korkealla ovat tulleet ylemmältä taholta. Ruohonjuuritason päivystäjä on puun ja kuoren välissä, jos esimies vahtii määrärahoja ja antaa ohjeet rajoittaa avun laatua.
Koska oikeuskanslerinkaan huomautukset eivät ole johtaneet toivottuun korjaukseen, on siirryttävä sanktioitten käyttämiseen. Arvioidaan vain, sanktioidaanko päivystäjä vai ohjeet antanut esimies.