Ei ole kulunut kuukauttakaan oikeuskanslerin kannanotosta hätäkeskuksien epäasiallisesta toiminnasta; toimintatapojen on kuulemma muututtava.

Ehkä oikeuskansleri ei kuitenkaan tarkoittanut, että puhekykynsä menettäneelle ikääntyneelle puolisolleen ambulanssia tilanneelle lyötäisiin luuri korvaan.
Tuossa tapauksessa apu löytyi ja ambulanssi lähetettiin, kun omainen keksi soittaa puolisonsa infarktia paria kuukautta aiemmin hoitaneelle lääkärille, joka antoi hätäkeskukselle informaatiota potilaasta. Tällä kerralla kyse oli aivoinfarktista, jonka hoitoon saanti viivästyi; toivottavasti viivästys ei ollut fataalinen.

Oikeuskanslerilta on syksyllä tulossa perusteellisempi selvitys hätäkeskusten tilanteesta; ongelma näyttää olevan kuviteltuakin pahempi, ja nimenomaan hätäkeskusten käytänteissä.
Toivottavasti oikeuskanslerilla riittää selkärankaan kohdistaa kannanottonsa itse sylttytehtaallekin, sisäasiainministeriölle ja erityisesti asiasta vastaavalle SM Anne Homlundille.
Nähdäkseni huomautus vastaisen varalle ei enää riitä, kun ne eivät ole riittäneet tähänkään mennessä.