EU:n keskeisiä periaatteita on tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus; käytännössä siis tavaroista ei peritä tulleja ja töihin voi hakeutua mihin tahansa EU-maahan. Ajatuksena on, että kaikki EU-alueen toimijat olisivat tasavertaisessa kilpailuasemassa koko EU:n alueella.
Käytännössä se ei voi toimia, kun maiden välillä on huomattavia eroja niin elintasossa kuin työehdoissakin. Matalan palkka- ja elintason maan toimijat ovat ylivertaisessa kilpailuasemassa muissa maissa toimiviin verrattuna.
Teoriassa - ja vain teoriassa - pitäisi noudattaa kohdemaan työ- ja palkkaehtoja, mutta sitä ei pystytä valvomaan. Koko Suomessa on vain 12 tarkastajaa, tarkastuskohteita tuhansia.

Väärinkäytöksillä voi saada tuntuvia voittoja, ja kun kiinni jäämisen riski on etuun nähden vähäinen, on selvää, että yrittäjiä löytyy. Kiinni jäämisestäkään ei ole haittaa, kun seuraamukset ovat saatua etuutta pienemmät; varas saa pitää puolet saaliistaan?
Viranomaisten tietojenvaihtokaan ei toimi. Tiedot täällä maksetuista palkoista eivät kulkeudu esimerkiksi Viroon tai Puolaan, joten työn voi lähes riskittömästi tehdä pimeänä. Ja siksi voi "vapaaehtoisesti" tyytyä palkkaan, joka alittaa kaikki suomalaiset normit.

Ei siis ihme, että suomalaisetkin yritykset näyttävän suosivan ulkomaista halpatyövoimaa.
Kun laittomuuksilla voi saada huomattavaa etua, seuloutuu asialle väistämättä ryhmiä, joitten lainkunnioitus on muutoinkin alentunut. Yksittäisten opportunistien lisäksi järjestäytynyt rikollisuus on jo vyörynyt mukaan bisneksiin.

En usko, että tuo ongelma olisi jäänyt päättäjiltämme huomaamatta; todennäköisempää on, että järjestelmä toteutettiin siitä huolimatta. Luotiin tietoisesti EU-alueelle valtavat harmaan talouden markkinat.