Viimeaikoina kansalaisia on pöyristyttänyt kirkon piirissä ilmenneet lukuisat lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset; kirkko on jopa pyrkinyt piilottamaan niitä julkisuudelta.
Sellainen ei ole kunniaksi kirkolle.
Eikä itse asiassa millekään muullekaan yhteisölle.
Tuollaisiin tekoihin syyllistyneet pitää saattaa vastuuseen teostaan, ja erityisesti kirkko on vastuullinen, jos heitä ei saateta.

Sitä ennen kohuttiin tuomioistuinten suopeudesta raiskauksiin syyllistyneisiin. Useammankin alaikäisen raiskauksesta saattoi saada tuomioksi vain yhteiskuntapalvelua. Ja täysin käsittämättömiäkin perustelujakin kuultiin, alkaen "lievästä raiskauksesta", koska teko oli kestänyt vain lyhyen aikaa tai tekijä uhrin tuttu.

Oikeusministerin virkavelvollisuuksiin kuuluu seurata lainkäyttöä ja valmistella esitys lain korjaamisesta, jos tuomioistuinten käytäntö ei ole yleisen oikeustajun mukaista, tai ei vastaa sitä, mitä eduskunta on lailla tarkoittanut. Perustuslain mukaan tuomioistuimet eivät saa laatia lakia, mutta niin tosiasiassa käy, jos tuomioistuin ryhtyy soveltamaan lakia eduskunnassa tahdosta poikkeavalla tavalla. Tuo eduskunnan tahto on kerrottu lakiesityksen perusteluissa ja valiokuntien mietinnöissä.

Seksuaalirikosten kohtuuttoman alhaiset rangaistukset on yleisesti myönnetty jopa ongelmaksi, joten oikeusministerin olisi pitänyt jo ehtiä tekemään esitykset tarpeellisista korjauksista, mutta toistaiseksi OM Tuija Brax on vain räpytellyt silmiään.
Arvio virkavelvollisuuden rikkomisestakaan ei ole vailla pohjaa.