Satamalakon jälkimainingeissa PM Matti Vanhanen esitti lakko-oikeuden rajoittamista. Ajatus pakkotyöstä ei ollut häneltä uusi, olihan hän esittämässä sellaista terveydenhoitajillekin syksyn 2007 työtaistelun yhteydessä.

Pakkotyö ei kuulu nykyiseen yhteiskuntaan; se olkoon vain paha uni torppariaikakaudelta.
Jos työtaistelusta nähdään uhkaa yhteiskunnalle, on käytettävissä säädökset suojelutyöstä, joilla jopa yksittäinen kansalainen voidaan määrätä osallistumaan vaaran torjumiseen. Perussuomalaisten Keski-Suomen piiri otti omalta osaltaan asiaan kantaa julkilausumassaan huhtikuussa 2010.

Jos lakko nähdään joidenkin erityisryhmien merkitykselle liian painavaksi aseeksi, niin on arvioitava sekin, onko ryhmän yhteiskunnallista merkitystä väheksytty. Pelkästään taloudelliseen vaikutukseen vetoaminen on kateutta, joka vie kalatkin vedestä.
Lisäksi, jos tuo ovi avataan jonkin ryhmän kohdalla, johtaa se ennen pitkää minkä tahansa ryhmän lakko-oikeuden rajoittamiseen; tarvitsee vain jalostaa selitystä siitä aiheutuneista haitoista. Ja vedota kansalaisten tasapuoliseen kohteluun.

Tai mikähän olisi sellainen työ, joka voitaisiin yhteiskuntaa haittaamatta jättää tekemättä? Puhtaanapito se ei ainakaan ole. Esimerkiksi.