Jotakin nurinkurista on siinä, että elinvoimaisesta maaseudusta kannatuksensa saava keskustapuolue on ryhtynyt maaseudun tyhjentäjäksi. Yritykset ohjataan "vetovoimaisiin kasvukeskuksiin" ja pienten kuntien talous ajetaan niin ahtaalle, että niiden on supistettava palvelujaan.

Kun työt ja palvelut vähenevät, lähtevät ensin parhaassa asemassa olevat; heillä on vaihtoehtoja. Sitten lähtevät heikoimmassa asemassa olevat; heillä ei ole vaihtoehtoja. Viimeinen sammuttaa valot.

Kun työn ja palvelujen perässä muuttanut ei löydä onneaan sieltä kasvukeskuksestakaan, on syrjäytymiskierre valmis. Syrjäytymisen on jo havaittu periytyvänkin; kasvamassa on jo kolmas sukupolvi, joitten asema on ollut päiväkodista ja esikoulusta lähtien ikätovereitaan heikompi.

Syrjäytyminen ei ole keskittämispolitiikan vika, se on sen ominaisuus. Mutta kuka tarvitsee suuren joukon syrjäytettyjä, B tai C-luokan kansalaisia? Ainakin heidän toimeentulonsa järjestäminen sosiaalitukien kautta tulee yhteiskunnalle hirvittävän kalliiksi.