Vaikka ainakin eduskunnan äänestysten jakauman perusteella puoluerajat näyttäisivät jyrkiltä, hallitus - opposito -akselilla jopa betonoiduilta, ei puolueen vaihdokset suinkaan ole tavattomia. Pikemmin yhden päivän kestäviä ilmoitusluontoisia pikku-uutisia.
Tavatonta siitä tulee, kun ryhdytään kilpaa muistelemaan loikkauksen aloitteellisia, ja erityisesti kun nuo muistikuvat poikkeavat jyrkästi toisistaan, kuten Marja Tiuran kohdalla.

Lähtökohtana näyttäisi olleen, että kokoomuksen pirkanmaalaisen äänikuningattaren Marja Tiuran maito piimi, kun hänelle ei oltukaan antamassa ministerinpostia. Vähemmästäkin ovat kiipijäluonteet kimmastuneet.
Omituiseksi asian tekee se, että Tiura itse kertoi tuosta loikkausvaihtoehdosta lehtihaastattelussaan, mutta "unohti" oma aloitteellisuutensa ja ryhtyi huitomaan syntipukin leimoja muihin toimijoihin. Kun leimat eivät heidän otsaan tarttuneetkaan, siirtyi Tiura ensin syyttämään sitä "tuntemattomaksi jäänyttä" ulkopuolista henkilöä, joka on usein pelastanut monta viinatrokaria varmalta tuomiolta. Jonkinlaisesta trokaamisesta - aatteen trokaamisesta erityisesti - tuossakin tapauksessa ilmeisesti oli kyse, mutta se ei tehonnutkaan, kun muilta toimijoilta löytyi audiomateriaalia keskusteluista.

Lopullisen haaksirikon varmistamiseksi Tiuru vetäisi ensin hihastaan naiskortin - hänen itse aiheuttamansa meteli johtuikin siitä, että häntä arvioitiin naisena -, ja viimeisenä(?) jokerinaan eri tavalla muistelleitten parjaamisen:
"Totuuden torviksi ovat julistautuneet keskustan puoluesihteeri ja henkilö, joka selvästi suhtautuu minuun naisena kuin halpaan makkaraan. Tamperelaisena tietysti toivoisin, että suhtautuisi edes kuin mustaan makkaraan."

En epäile, etteikö Tiura voisi asemansa noinkin tulkita, mutta jos kerrotut nauhoitukset ovat olemassa ja vahvistavat, että "totuudentorvet" olivat oikeassa, niin viestistä jää jäljelle, että Tiuran omastakin mielestä myös arvio makkarasta on oikea.
Ainakin hänen tukkaansa voidaan luonnehtia mustaksi.