Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi. Poikasi turvaavat rajojasi tälläkin hetkellä, etummaiset valvontapisteet ovat Afganistanissa saakka. Tosin niistä näyttää olevan yhtenään kiistaa presidentin ja puolustusministerin välillä, eikä tietokaan kulje parhaalla mahdollisella tavalla.
Nyt on päästy kiistassa jo noiden etävalvontapisteiden missioon ja ongelmiin tunnistaa vihollinen. Sikäläisen tyylin mukaisesti siviilin ja sotilaan erottaa vain siitä, onko hänellä ase tanassa vai ei. Osalla, ehkä sikäläisiä sissejä, eron huomaa vasta sitten kun pamahtaa. Siten voidaan enää hoitaa loukkaantuneet ja haudata kuolleet.

Tuota tunnistamisongelmaa presidentti pohti lehtikirjoituksessaan, ja etupesäkettä tarkastamassa ollut puolustusministeri vastasi, ettei siellä sentään siviilejä tappamassa olla. Ministeri ei kuitenkaan kerro, miten tuo tunnistaminen on hoidettu tai hoidettavissa. Pamahduksen jälkeen tiedetään varmasti, kumpi oli, mutta miten ennen pamahdusta? Noilla seudulla ase näyttää olevan yleinen varustus myös siviileillä, joten luokitellaanko heidät kaikki sotilaiksi vai odotetaanko ensimmäistä laukausta? 

Todennäköisesti noita tunnistamistehtäviä tulee vastaisuudessa entistä useammin, jos Suomi ottaa Ruotsin tarjoaman valvonta-alueen hoidettavakseen. Silloin ei olla enää rakennustehtävissä, vaan missioon sisältyy oleellisena osana myös nk. "kuolettava tuli" - myös vastapuolen taholta. Sen uhka on näköjään tunnistettu noihin tehtäviin lähtevien joukossa, kun hakijoiden seulonnasta on päästy heidän haalimiseen. Värikuulapeliä siellä ei pelata ja lyijyluoti tekee paljon kipeämpää. Pelin "kuolleetkin" ovat oikeasti kuolleita.
En ainakaan halua moittia heitä, jotka katsovat parhaaksi jättäytyä pois tuollaisilta leiripäiviltä.