Odotetusti hallitus sai hallituspuolueilta luottamuksen molemmissa äänestyksissä. Eihän enemmistöhallitus voi kaatua kuin sisäisiin riitoihin.

Vanhusturvasta äänestys meni - odotetusti - tarkasti hallitus-oppostio -rajaa pitkin; hallituspuolueet luottivat hallitukseen, oppositio ei.
Vaalirahoista hallitus sai yllättävää vetoapua kristillisiltä, jotka tekivät oman päätösesityksensä. Enemmistöhallitus saattoi helposti äänestyttää edustajillaan kristillisten esityksen ratkaisevaan äänestykseen; siinä peräti 40 katsoi parhaimmaksi äänestää tyhjää.

Sikäli hallituksen selontekoa arvostelleet olivat oikeassa, että hallitus sivuutti täysin oleellisen kysymyksen KMS:n ja Novan rahoituksista. Nuo molemmathan ovat jo KRP:n tutkittavana talousrikoksina, ja viimeisten tietojen mukaan kepun Jarmo Korhonen olisikin ollut KMS:n varsinainen toimija. Alunperin kepussa oltiin - kuulemma - varsin tietämättömiä koko yhdistyksestä; joten minulle tuli deja vu -tunne "niin totta kuin osaan" ja "tulivat yllättäen ja pyytämättä" -lausuntoihin.
Kritiikin kärjeksi asettuneella sdp:llä oli kuitenkin uskottavuusongelma huutamalla paskat omissakin housuissaan, että täällä haisee.

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta siitä huolimatta rohkenen sen tässä yhteydessä tehdä: Ei tuo kohu tähän jää. Korhosen osuus KMS:ssä tulee selvitetyksi rikostutkinnassa; kyllä siinä bulvaanit ja toimijat erotellaan.
Uskon myös Vanhasen rakennustarpeita setvittävän vielä julkisuudessa.
Siinähän kepu julmisteli sen verran, että sai varmistettua, että kirjallisten dokumenttien sijasta on valaehtoinen todistajalausunto. Sillä on arvoa vain oikeudessa annettuna, kaikilla muilla foorumeilla se on "merkityksetön mielipide" Sen jälkeen oli helppo arvata, ettei poliisi edes saa tutkia asiaa, joka on rikosoikeudellisesti selvästi vanhentunut. Taktiikaksi voitiin valita huutaa kovaan ääneen todisteita esiin ja varmistaa, ettei niitä esitetä sillä foorumilla, jolla niillä olisi merkitystä. Oikeudessa esittäminenhän jäi Vanhasen tahdon varaan; vain Vanhanen voisi viedä asian oikeuteen esimerkiksi kunniansa perusteella.

Ei liene yllättävää, että noista lähtökohdista sohvalla nautitut uuniperunat olivat Vanhaselle kunniakysymys, pääministerin uskottavuus ja löysässä hirressä korruptiosta epäily eivät.
Ilmeisen järkevä valinta, Vanhasen itsensä kannalta. Ainakin Vanhasen rakennuksilla työjohtajana toimineen mukaan tuollainen lautaerä olisi ilmeisesti naulattu kattoihin. Mutta mistäpä työnjohtaja olisi voinut tietää, että talon "omin käsin rakentanut" Vanhanen olikin tehnyt talon kivestä käyttämättä siihen merkittävästi puutavaraa.

Vanhasen puusepän taidoista tuli mieleen alakoulun veistotunnilta eräs puusepän alku, joka tehtäväksi annetusta linnunpöntöstä esitti oman käsityksensä:
- "Minä en halua tehdä tuollaista. Saanko tehdä ihan omasta päästä?"
- "Tee vaan. Siinähän on reikäkin jo valmiina", lupasi opettaja
.