Hallituksen antaa-ottaa -temppuilu ALV:n kanssa panee keskituloiset laman maksajiksi.
Vanhasen - Kataisen "luovan oivalluksen" ansa on helppo havaita ALV:n tasaveroluonteesta: jokainen askel kohti tasaveroa alentaa suurituloisten veroja, koska heidän korkeampi progressiovero vaihtuu alhaisempaan tasaveroon. Veroperusteesta riippumaton verokertymä ei kuitenkaan muutu, joten jonkun ryhmän täytyy maksaa saman verran enemmän.
Kun pienituloisilla ei ole enää mistä ottaa, on suurituloisten veroale otettava keskituloisten pussista.

Vihreitten ideologinen pyrkimys kulutuksen alentamiseen on ehkä jalo, mutta käytännössä mahdoton. Jotta kulutus alenisi, pitäisi pieni- ja isolta osin myös keskituloisten käytettävissä olevista varoista jäädä jotakin nk. säästöön. Sukanvarteen piilotettuna se ei hyödyttäisi edes piilottajaa, sijoitettuna sen tuotto hupenisi pankin/sijoitusyhtiön tilinhoitomaksuihin.
Tuohon piensäästäjien huonoon kustannustehokkuuteen Björn "Nalle" Wahlrooskin viittasi todetessaan 90-luvun taitteessa, etteivät piensijoittaja tuo pankkiin muuta kuin hiekkaa lattialle.

Keskituloiset joutuvat maksajiksi myös perusvähennyksen alentamisesta. Kaikista pienituloisimpia se ei hyödytä latin latia, kun tulot ovat aiempaakin vähennystä alemmat. Hyöty nollautuu perusvähennyksen nollautuessa, siis n. 8.000 euron vuosituloilla. Kovin suurituloisina heitä ei vielä voi pitää.
Keskituloiset eivät tuostakaan veroalesta hyödy. Maksajiksi he kyllä joutuvat, koska valtio ei kompensoi kunnille verokertymän alentumista; 90 miljoonaa euroa, josta vieläpä vajaa 60 miljoonaa osoitetaan rästissä olevien velvoitteiden - homekoulujen korjaamiseen -, ei siihen riitä. Kuntien on pakko nostaa veroäyriään pitääkseen verokertymänsä edes entisellään. Se korotus puree kipeimmin keskituloisiin.