Hallitus sai budjettiriihensä puitua, monipäiväinen punnertaminen tuotti lähinnä ruumenia.
Ruuan ALV:n alentaminen ja verotuksen perusvähennyksen nosto olivat pienituloisten asemaa parantavina sinällään oikean suuntaisia - tosin kaikista pienituloisimmat eivät perusvähennyksen nostosta hyödy senttiäkään, kun tulot ovat alle entisenkin rajan.
Mutta hallitus nappaakin edun kulman takana pois - ruuan ALV rahoitetaan korottamalla ALV:tä kaikissa veroluokissa, myös ruualta - ja pakottamalla kunnat työrukkasikseen; perusvähennyksestä johtuva verotulojen kasvu joudutaan kompensoimaan veroprosenttia korottamalla.

PM Matti Vanhanen esitteli henkseleitä paukutellen satoja miljoonia, joilla kuntien osuuksia on kuulemma kasvatettu. Häneltä vain pääsi unohtumaan, että nuo rahat on kertaalleen jo syöty; ei esimerkiksi yhteisöveron romahduksen kompensoinnista syntynyt nettotuloa kunnille.
Harhautus paljastuu kun arvioidaan tilannetta ennen ja jälkeen tämä lisäbudjetin: kuntien "tase" valtion suuntaan ennen lisäbudjettia ei suinkaan ollut plus-merkkinen; kustannusrasitteensa kohtuutonta kasvua valiteltiin yleisesti ja vaadittiin valtiolta suurempaa kompensaatiota.
Tuliko tuota kompensaatiota lisää nyt esitellyssä lisäbudjetissa, vai huononiko tilanne entisestään?
Vastaus on selkeästi: huononi.

Kuntien osuuksiin annettu 90 miljoonaa, josta suurin osa, lähes 60 miljoonaa osoitettiin homekoulujen korjaamiseen, ei riitä kattamaan edes perusvähennyksen aiheuttamaa verotuottojen alenemista. Valtio siis antoi "veronalennuksen", mutta pakotti kunnat perimään sen takaisin kunnallisveron korotuksella.
Pahiten hallituksen "annan-enanna" -venkoilu kirpaisee niitä, joitten tulot ovat vähennysrajan tuntumassa. Se raja tulee vastaan jo vajaan 9.000 euron vuosituloilla. Kovin suurituloisina heitä ei voi pitää.
Mutta ehkä kokoomuksen hellimät suurituloiset ovat sittenkin vielä pahemmassa ahdingossa, kun heidän verotukseensa VVM Jyrki Katainen ei suostu puuttumaan.