Runsas puoli vuotta siiten talouden kehitysennusteet vaihtelivat VVM Jyrki Kataisen "pienestä notkahduksesta" pessimistisempiin arvioihin "taantumasta" tai peräti "lamasta". Kun nyt on päästy jo tapahtuneesta kehityksestä yhteiseen näkemykseen, että BKT sukeltaa jyrkästi, eikä Suomikaan siitä osattomaksi jää, alkavat arviot siitä, onko kuopan pohja jo saavutettu ja kuinka jyrkästi siitä noustaan.
Kansalaisen hämmennystä lisää vielä se, että arviot vaihtelevat suuresti riippuen keneltä kysytään. Ja mistä mittarista puhutaan. Kotitalouksien luottamus on tutkimuksen mukaan nousussa, mutta samalla varoitetaan, että konkurssien määrä ja työttömyys kasvavat syksyn aikana paljonkin. Erityisesti nuorten työttömyys on jo yli 25%, alueellisesti joka kolmaskin nuori kiertelee toimettomana korttelia.

Suomen Akatemia teki 90-luvun laman ratkaisuista laajan selvityksen ja päätyi huolestuttavaan tulokseen: poliitikkomme pahensivat omilla toimillaan seuraamuksia. Silloin vannottiin "pankkien asema ei saa vaarantua" ja "kilpailukyky on säilytettävä" -teesien nimiin. Päättäjät kyllä tiesivät, että työllisyydelle käy tuossa huonosti, mutta he eivät piitanneet siitä. Työmarkkinoilta pudotettiin suuri joukko kortistoon, iso osa heistä ei vielä tähänkään mennessä ole päässyt takaisin töihin.

Nyt viherhomehallituksen ratkaisut ovat samat; pankkien sijasta puhutaan vain yleisemmin "rahoitusmarkkinoista". Hallitus antoi juuri romahduksen kynnyksellä suuret veronalennukset suurituloisille ja hirttäytyi julistukseen "tämä hallitus ei korota veroja; seuraava korottaa".
Virhettään peittääkseen Vanhanen ja Katainen ryhtyivät käyttämään veronalennuksista "elvytys" -nimikettä. Sellainen se olisi saattanut jopa ollakin, jos kevennykset olisi kohdennettu pienituloisille; heidän lisääntynyt ostovoimansa olisi isolta osaltaan mennyt kulutukseen, elvyttänyt hiipuvaa taloutta. Suurituloisilla ei ole halua, ja eikä ilmeisesti tarvettakaan lisätä kulutustaan; heidän taskuun päätyneet rahat ohjautuvat laiskaan sijoitukseen odottamaan "rahoitusmarkkinoitten käynnistymistä" - suomennettuna: pörssikurssien uutta nousua.

Talousanalyytikot kuitenkin ennakoivat vain hidasta kehitystä, joka sekin lykkääntynee pitkälle ensi ja seuraavaan vuoteen. Jos työttömyys Suomessa päästetään ryöstäytymään, tulee talouden toipuminen olemaan ainakin kilpailijamaita hitaampaa. Korkea työttömyys vaivaa sekä tuotantoa että kulutusta, eikä julkisesta sektorista löydy vetoapua, koska alentuneista tuloista entistäkin suurempi osa kuluu vahinkojen minimoimiseen.

Suurin osa työllistetyistä jatkaa entisessä työssään jopa ilman lomautuksia. Heidän kohdallaan lamaa ei ole olemassakaan. Yhtä hyvin ei käy nyt lomautetuille ja ehkä myöhemmin irtisanottaville; heihin Kataisen "pieni notkahdus" iskee armottomasti. Jako ainakin kohtuullisen hyvin toimeentuleviin ja "yhteiskunnan rattailta pudonneisiin" tulee jyrkkenemään entisestään.

TEM Mauri Pekkarinen vaatikin jo rohkeampaa elvyttämistä velkarahalla, ja sai etenkin kokoomuslaiset tahot kimppuunsa. Sikäli on ymmärrettävä Pekkarista, että viherhomehallituksen nykyisellä linjalla ei voida jatkaa. Se on tuhoon tuomittu yritys, joka tulee Suomelle ja suomalaisille paljon kalliimmaksikin kuin velkaantuminen.

Talouden korjaavat toimet ovat jo hallituksen saamattomuuden vuoksi myöhässä - elvytys tehtiin liian myöhään, liian pienenä ja kohdistettiin väärin. Kaikki seurausta kehityksen vakavasta virhearvioinnista.
Nyt voidaan enää minimoida vahinkoja. Ei suinkaan velkaa lisäämällä, vaan veronalennuksia perumalla ja kohdentamalla varat tilanteeseen paremmin sopivalla tavalla. Siihen pääomapiirien juoksupojaksi ryhtyneellä kokoomuksella ei kuitenkaan näytä olevan valmiutta; se on arvovalinta. Vanhanen puolestaan on sitoutunut talousasioissa "kokoomus vie, kepu vikisee" -linjaan. Mutta hän tekee sen(kin) johdonmukaisesti.