Vihreitten Euro-edustaja Satu Hassi tuohtui vaalirahasotkuista niin paljon, että vaati blogissaan puhemies Sauli Niinistöä ottamaan perustuslain käteensä ja lukemaan sieltä, mitä hänen pitäisi tehdä eduskunnan hajottamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi.

Ottamatta lainkaan kantaa siihen, onko Hassin vaatimus oikeutettu vai ei, on todettava hänen haukkuvan oravattoman puun juurella. Virhe johtunee siitä, ettei hän ollut itse ottanut Suomen perustuslakia käteensä, saati lukenut sitä: Niinistö on eduskunnan puhemies, ei pääministeri tai presidentti. Toisaalta, presidentti voi perustuslain mukaan määrätä pidettäväksi ennenaikaiset eduskuntavaalit pääministerin perustellusta esityksestä, ei puhemiehen.

Yleensä marssijärjestyskin on, että ensin hallitus eroaa eikä uutta hallitusta saada muodostettua. Siihen vihreillä itsellään on sanansa sanottavanaan; Hassin esitys on käsitettävä niinkin, että hän vaati vihreitä eroamaan hallituksesta. Ei lainkaan hassumpi esitys, vaikkakaan hallitus ei vihreitten lähdöllä vielä enemmistöasemaansa menettäisikään.

Heidi Hautala ilmoitti jakavansa Hassin mielipiteen. Eipähän siitä vihreitten toiseksi edustajaksi takaisin EU-parlamenttiin äänestetylle Hautalalle itselleen haittakaan olisi.

Enkä oikein muutenkaan usko tuollaisen esityksen toteutumiseen; vastahan vihreät vaihtoivat toisen ministerinsä uuteen puheenjohtajaansa Anni Sinnemäkeen; onnea uudelle ministerille. Sitä hän työllisyyden jyrkässä syöksyssä tulee tarvitsemaankin. Ainakaan hänen ei enää tarvinne matkustaa pummilla ratikassa.

Kaiken kaikkiaan olen näkevinäni Hassin ja Hautalan esiintulossa sitä paljon puhuttua populismia. Olenko väärässä, vai olisivatkohan vihreät sittenkin adoptoimassa Perussuomalaisiin liittämänsä ominaisuuden omaan keinovalikoimaansa?