Keskustan vaalirahoituskohu ja siinä tipoittain julkisuuteen ponnahtaneet kummallisuudet ovat nostaneet avoimuuden kunniaan. Erityisesti keskustalaiset ovat yksissä tuumin sitä peräämässä.
Mielenkiintoisin esitys kuultiin tänään PM Matti Vanhaselta:
hänen mukaansa tutkintaan pannun KEVA:n lisäksi myös muitten eläkevakuutusyhtiöitten pitäisi julkistaa kytköksensä poliitikoihin. Jostakin syystä mieleeni nousi kokoomuksen pienen-suuren miehen Ben Zyskowiczin julistus indeksileikkurin poistamisesta: "Kokoomus ei ole vaatinut sen poistamista, eikä poista". Vanhasen lähes suoranaisen vihjauksen perusteella tuo julistus sai aivan uutta sisältöä.

Uuteen harkintaan on pantu jo koko vaalirahoituslaki. Siinä erityisesti suuret puolueet voivat ensimmäiseksi soveltaa uutta avoimuuslinjaansa myös käytäntöön. Nopeastikin, jos niin haluavat.
Rinnan sen kanssa OM Tuija Brax visioi myös kansanedustajien lahjussäädösten uudistamista. Nykyisellään siihen syyllistyminen edellyttää ehdokkaan/kansanedustajan lupausta ajaa lahjan antajan asiaa. Koska tapana on ollut hoitaa tuollaiset sopimukset suusta-korvaan -menetelmällä, on ainoaksi mahdollisuudeksi sanktiolle jäänyt edustajan tunnustus. Viimeaikaistenkin selitys-ja-jatkoselitys -kuvioitten perusteella sellaisen todennäköisyys lähestyy rajattomasti nollaa.

Aikoinaan Mikko Pesälä, pitkäaikainen keskustalainen poliitikko hänkin, neuvoi nuorempiaan: "kun mikään muu ei auta, kannattaa kokeilla totuutta". Etenkin keskustassa se on näköjään ymmärretty niin, että ensin pitää kokeilla kaikki muu.

Olipa tuon avoimuuden puuskan takan aito tahto tai ei, niin ainakin se on oikeaan suuntaan. Puolueet käyttävät nykyisellään niin suuren siivun yhteisistä varoistamme, että on vaikea ymmärtää siihen liitettyä salailumentaliteettia. Kyse ei ole vain valtion maksamasta puoluetuesta, sen päälle tulevat vielä julkisyhteisöjen varoista maksetuista erilaiset epäviralliset "puoluetuet" alkaen toiminta-avustuksista poliittisten puolueitten sidosryhmille ja yhteisöille ja vaaliavustuksina maksetut osallistumismaksut niitten vaaliseminaareihin. Tuollaista tukea maksoi Jyväskylän kaupunkikin kolmelle suurelle puolueelle - tasapuolisesti; tosin ilmeisesti hallinnollisella päätöksellä, koska ainakaan kaupunginhallitus ei ole tuollaista esitystä käsitellyt. Perusteet selvinnevät viimeistään syksyn istuntokauden alkaessa 24.8.

Avoimuus olisi laajemminkin parannettavissa säätämällä kaikkien julkista rahoitusta tai tukea saavien yhteisöjen tilinpäätökset samojen julkisuussäännösten alaiseksi kuin kaupallisesti toimivat osakeyhtiöt. Niillä saattaa olla liikesalaisuuksiksikin katsottavia kustannusrakenteita varjeltavanaan, mutta mitä ihmeen salattavaa poliittisilla puolueilla ja muilla yhteiskunnalta rahoitusta saavilla yhteisöillä voisi olla? Hakematta tulee mieleen vanha kansanviisaus: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Lahjushan sellainenkaan ei olisi, kun ei tunnusta luvanneensa laulaa ruokkijan lauluja.