Jyväskylän valtuusto käsitteli kiisteltyä kirkkopuiston pysäköintihallia viime maanantaina; kolmas kerta päätyi jo äänestyksiin kun kaksi aikaisempaa yritystä vedettiin muotovirheitten takia pois listalta.
Melkoinen kalabaliikki syntyi tälläkin kerralla. Jotakin positiivistakin on nähtävissä: kaikki muutosesitykset saivat kannatusta yli puoluerajojen. "Väärä sammuttaja" ei pitäisi ollakaan keskeisimpiä arviointiperusteita, kun kansalaisten edusmiehiksi valitut edusmiehet ratkaisevat kansalaisten elämään vaikuttavia kysymyksiä.

Kaupungin johto ajaa kuin käärmettä pyssyyn yhden tontin kehittämistä, mutta suu puhuu kauniisti kaupungin keskustan viihtyisyydestä ja kehittämisestä. Ratkaisu kuitenkin tuo lisää liikennettä ahtaan keskustan kaduilla ja erityisesti yhteen risteykseen, jossa on jo kaikki kaupungin sisäisen liikenteen linja-autot. Ristiriita oikeutti hankkeen Kuukauden Limboksi viime kuussa.

Vaihtoehtojakin olisi olemassa, jopa kaavoituksessa jo valmiiksi olevia varauksia pysäköintihallille, mutta ne on torjuttu jopa toisiaan kumoavilla perusteilla riippuen siitä, mitä vaikutusta misssäkin muistutuksessa oli painotettu. Yhteinenkin linjaus niistä on löydettävissä: antaako vaihtoehto parkkihallista maanalaisen jalankulkuyhteyden vielä rakentamattomalle tontille; tuo keskustan normaaleilla rakennusoikeuden hinnoilla 6-10 miljoonan arvoinen tontti myytäisiin SRV:lle 207.000 eurolla. Lisäksi ostaja saisi nk säilyttävästi suojellun Valtiontalon, jonka kunnostamiseen se saa valtiolta korvaukset.
Valtuutetuille esiteltiin luonnokset uudestakin vaihtoehdossa, jossa ratkaistaisiin myös edessä väistämättä oleva Harjun alueen pysäköintiongelma. Olkoonkin, että hanke esiteltiin kovin myöhäsyntyisesti, mutta riman alitus tapahtui kaupungin johdon painostaessa hankkeen suunnitteluun osallistuneita tahoja vetäytymään hankkeesta; sellaisista viesteistä ainakin kerrotaan.

Kokouksen kalabaliikin aiheutti kaupungin johdon kikkailu kokoustekniikalla: esitystä kaavan hyväksymisestä ilman pysäköintihallin mahdollistavaa osuutta ei hyväksytty kelvolliseksi esitykseksi; halli on kuulemma niin oleellinen osa kaavoitusta, ettei sitä voi erottaa hankkeesta. Akj Timo Koivisto kävi jopa puhujapöntöstä esitelmöimässä soveliaista esityksistä ja sai allekirjoittaneen muuttamaan oman esityksensä koko kaavan hylkäämiseksi; sitä ei voinut kokousteknisillä kikkailuilla torjua.
Ei olisi voinut torjua tuota hallin poistavaakaan esitystä. Vaihtoehtoina keskusteltiin käytäväpuheissa joko kantelun tai valituksen tekemisestä; ensimmäinen toisi puheenjohtajalle huomautuksen, jälkimmäinen kaataisi päätöksen. Lopulta tuokin ehdotus kelpuutettiin äänestykseen, mutta ainakin hämminki valtuutettujen keskuudessa saatiin aikaan. Eri äänestyksistä voidaan päätellä jotakin valtuutettujen mielipiteistä ainakin pysäköintihallin osalta, mutta spekulaatiota enempään ei tuostakaan kaaviosta ole.

Kruunuksi tarkoitushakuiselle käsittelylle valittiin väärä äänestysjärjestys. Keskenään erillisistä esityksistä, kaava ilman kioskin laajennusta ja kaava ilman pysäköintihallia äänestytettiin vastakkain. Molempia suosineet joutuivat punnitsemaan preferenssejään, kun molempia ei voinut kannattaa.
Kaupunginvaltuuston työjärjestyksen 22 § osittain tulkinnanvaraisesti muotoiltu äänestysjärjestys on kuitenkin tuolta osin yksikäsitteinen:
3) jos ehdotus on sellainen, että sen hyväksyminen tai hylkääminen on riippumaton muista ehdotuksista, on sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä äänestettävä erikseen.

Noin ei kuitenkaan menetelty. Tuo on yleinen nk. parlamentaarisen äänestysjärjestyksen malli jota noudatetaan mm. eduskunnassa. Lisäksi mallin mukaan koko esityksen hylkäävästä ehdotuksesta äänestetään vasta viimeksi, kun kaikki muut äänestykset - mukaan lukien pohjaesitys - on jo suoritettu. Nyt hylkäävästä äänestettiin muutosesityksistä voittanutta vastaan ja vasta niistä voittanutta pohjaesitystä vastaan.

Tarkoitus ilmi selvästikin oli jakaa molempia vastaustavat eri leireihin, kioskia vastustaviin ja pysäköintihallia vastustaviin. Ehkä siinä onnistuttiinkin. Mutta tuollaista kikkailua ei voi pitää hyväksyttävänä hallintotapana, etenkään kun se tehdään vahvistetun työjärjestyksen vastaisesti. Sellaisesta on päästävä eroon pitämällä järjestelmällisesti huoli, ettei se ole ainakaan lyhin - eikä mielellään myöskään helpoin - tie ratkoa kiisteltyä aiheuttaneita/-via kysymyksiä.