Fortumin poliitikkovetoinen hallintoneuvosto - 10 kansanedustajaa + 2 muuta politiikan toimijaa - on puheenjohtajansa Markku Laukkasen (kesk) mukaan ollut vain näennäisvalvontaa suorittava elin, joka on merkinnyt pyytämänsä selvitykset tiedoksi ja lukenut osavuosikatsaukset lehdestä jälkikäteen. Hallintoneuvoston kantoja ei kuulemma ole kyselty eikä niillä ole ollut merkitystä silloinkaan, kun niitä on esitetty.
Kyllä tuo hallintoneuvostojen muodollinen merkitys on ollut laajasti tiedossa; niistäähän sai alkunsa vertaus herkkusieneen, "pidetään pimeässä ja syötetään pa**kaa". Myönteistä on, että tuon avokätisiä kokouspalkkioita nauttivan lounasteluseuran phj myöntää kuvauksen oikeaksi ja jopa esittää koko instanssin lakkauttamista tarpeettomana.

Markku Mantila visio Kalevassa tilannetta, että esim. Wallenbergit omistaisivat Fortumista yli 50% ja johto tulisi kertomaan, että palkkio-ohjelmat "menivät leveäsi" ja tuli nostettua firmasta vähän liikaa liksaa. "Keskustelua seuraisi potkut, jotka olisivat välittömät eivätkä lainkaan lempeät", arvioi Mantila.
Mantila on ilmeisen oikeassa, ja toimintatapojen ero heijastaakin julkis- ja yksityisomisteisten yhtiöitten oleellista eroa: yksityinen omistaja vastaa yhtiöstä omalla lompakollaan, virheet ja epäonnistumiset koskevat omaan talouteen. Julkisyhtiöillä tuollaista "feedbackiä" ei ole. Se korvautuu ilmoituksella "kannan täyden vastuun", joka käytännössä on vain sanoja peräkkäin; "vastuunkantaja" jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja lasku maksatetaan kansalaisilla. Ilman todellista vastuunkantajaa julkisomisteisista yhtiöistä tulee "valtioita valtioissa", joissa omistaja näyttää käsittäneen roolikseen tukea omavaltaisuuksiinkin syyllistynyttä johtoa. Jonkun etua yhtiö toteuttaa silloinkin, kun omistaja ei sitä määrittele.

Ilmeisen oikeassa on myös jupakan polttopisteessä oleva, laillistetuksi ryöstöksikin luonnehdittavien ökyoptioiten henkilöitymäksi hankkiutunut Mikael Lilius: optio-ohjelmat olivat jo silloin, kun hän v. 2000 tuli toimitusjohtajaksi, eikä kukaan optio-ohjelmat laatinut tai hyväksynyt ole tullut julkisuuteen selvittämään tekojaan. Kyllä nuo tekijät tiedetään, Ensimmäinen optio-ohjelma marraskuu 1998 KTM Antti Kalliomäki (sdp) / PM Paavo Lipponen, toinen huhtikuun 2001 ja sen maaliskuussa 2002 korvannut optio-ohjelma sekä vuoden 2003 johdon palkkiojärjestelmä KTM Sinikka Mönkäre / PM Paavo Lipponen. Jotakin selvitettävää lienee 1999-2000 KTM:n tehtävässä pistäytyneellä Erkki Tuomiojallakin (sdp).