Nykyisen TV-katseluluvan tilalle kaavaillaan asuntokohtaista mediamaksua, jonka suuruudeksi on laskettu 179 euroa vuodessa. TV-lupaa alhaisempi maksu johtuu maksajakunnan laajenemisesta; kaikissa talouksissa ei ilmeisestikään ole televisiota, eivät siis maksa TV-lupaakaan.
Millä perusteella maksu kerätäisiin? Silläkö, että kaikki kotitaloudet kuitenkin katselevat/kuuntelevat YLE:n ohjelmia, vai että kaikki kotitaloudet kuitenkin katselevat/kuuntelevat ylipäätään jonkin sisällöntuottajan ohjelmia. Ensimmäisestä en ole lainkaan yhtä vakuuttunut, kuin esityksen tehneen Mika Lintilän komitea. Jälkimmäisessä tapauksessa jakoperusteen ilmeisesti pitäisi olla jokin muu kuin "YLE:lle kaikki, kavereille ei jätetä".

Kysymys liittyy läheisesti jokin aika sitten käytyyn debattiin siitä, kuinka YLE ryhtyi julkaisemaan ilmaiseksi uutisia, joista muut tietotoimistot perivät maksua. Jos kaavailtu mediamaksu tilitetään kokonaisuudessaan YLE:lle, niin tuo debatti saanee jatkoa. Laveampi jako puolestaan kasvattaisi maksun suuruutta; debattia sekin ilmeisesti saisi aikaan.

Eräs kaavaillun maksun keskeisiä ongelmia on, että se peritään samansuuruisena jokaiselta taloudelta; yksikseen elelevä ja iltaisin lapsenlapselleen sukkaa kutova mummeli saman summan kuin monijäseninen ohjelmatarjonnan suurkuluttajaperhekin. Mummelille lasku tulee, vaikka hänellä ei olisi mitään audiovisuaalista instrumenttiakaan ohjelmien vastaanottamiseen.
Vähintäänkin tarvittaisiin mekanismi saada vapautus maksusta, jos kotitaloudessa ei ole laitteita sen mediamaksun piiriin kuuluvien palveluitten hyödyntämiseksi. Ainakin byrokratia sillä keinoin kasvaisi, ehkä kiistely kansalaisten eriarvoisuudestakin.

Nyt esitetyillä perusteilla kaavailtu maksu on susi jo syntyessään. Lintilän puoluetoveri, Fortumin hallintoneuvoston phj Markku Laukkanen arvioi viimeisimmän palkkiokohun aikaansaaneen yhtiön hallituksen istuneen "psykologisen silmänsä päällä". Laukkasta vapaasti siteeraten on kysyttävä, minkä päällä Lintilän komitea istui.