Jyväskylän valtuusto pohti selviytymisstrategioitaan kaksipäiväisessä seminaarissaan Hämeenlinnassa. Ohjelmaan kuului myös Hämeenlinnan kaupungin vastaanotto; kiitokset isännille vieraanvaraisuudesta.
Seminaaripaikka oli hyvin puolustettavissa mm. sillä, että Hämeenlinnassakin tehtiin vuode vaihteessa suuri kuntaliitos, peräti 6 kuntaa naitettiin yhteen. Siinäkin syntyi reikäleivän sijasta koiranluukunta; kapea kaista Hattulasta liitettiin uuteen kuntaan napanuoraksi Kalvolan enklaaviin.

Yhteisiä elementtejä isäntien kanssa löydettiin talousongelmistakin, jotka nousivat oman seminaarimme keskeiseksi teemaksi. Uuden Jyväskylän tuoreessa budjetissa on jo nyt nähtävissä lähes 20 miljoonan aukko tulopuolella, voi se olla paljon suurempikin.

Minun on jälleen muistutettava, että säästöjen aikaansaamisesta koko kuntaliitoshanke alkoi vaikka niitä aikaansaavia tekijöitä oli vaikea löytääkään. Samat ihmiset entisine kremppoineen edelleen asuvat entisillä paikoillaan. Jos säästöjä oli tarkoitus saada nk. profitcentereistä - suoritusportaasta -, olisi se tarkoittanut ainakin palvelujen määrän, mahdollisesti laadunkin supistamista. Nk. costcentereistä - hallinnosta - niitä olisi ehkä saatettu löytääkin, mutta se tie suljettiin viiden vuoden suojelulausekkeella kuntajakolaissa. Liitosperusteluiksi taajaan toistetuilla vetovoimalla ja kilpailukyvyllä ei todellisuudessa ole ollutkaan kovin suurta markkina-arvoa, eikä se kuntarajakaan viivana kartalla ja kylttinä tienvarressa niin hirveän paljoa maksanut, että niillä kuntatalous pelastettaisiin.

Globaalin talouskriisin aiheuttama tulopuolen pettäminen ei ollut ennakoitavissa noista liitoksista päätettäessä, ei vielä ensi vuoden budjettia laadittaessakaan. Budjetista päätettäessä selvät merkit olivat jo olemassa, mutta ainoatakaan lukua ei annettu muuttaa, talouden kehitystä tyydyttiin vain "seuraamaan tarkoin".
Tuolta osin korjauksena kh:n phj Veijo Koskisen näkemykseen budjetin "isästä": tämä valtuusto ei sitä valmistellut, ei se päässyt edes vaikuttamaan sen sisältöön. Eihän valtuuston kokoonpanoa edes tiedetty silloin, kun järjestelytoimikunta päätti sisällöstä. Muodollinen päätös kyllä tehtiin valtuustossa, mutta voihan "nimi tuohon, numeroakaan ette muuta" -periaate täyttää Koskisen näkemyksen aidosta päätösvallasta. Minun käsitykseni kuitenkin on, että budjetista päätti ilman demokraattista menettelyä nimitetty järjestelytoimikunta.

Yritykset sopeutuvat lamaan supistamalla tuotantoaan. Kunta ei voi sille tielle lähteä, sillä sen "tilauskirja" on yhä täynnä ja, jos mahdollista, ainakin sosiaalipuolella jopa kasvamassa, kuten kj. Markku Andersson asian kuvasi. Suoritusportaan lomautukset tai lomarahojen vaihtaminen vapaaseen eivät ole ratkaisu, niillä vain pahennetaan henkilöstön jaksamisongelmaa ja kasvatetaan siitä johtuvia kuluja. Hallintopuolen costcentereissä ylimääräistä kapasiteettia tuollaiseenkin supistukseen ilmeisesti kyllä olisi.
Lakisääteiset palvelut vievät leijonan osan kunnan budjetista, niitä ei voi vähentää. Jos vähennys tehdään vapaaehtoisista palveluista, tehdään nk. karvalakkikunta, josta saa vain lakisääteiset palvelut ja nekin minimaalisia. Silloin saadaan heittää hyvästit visioille "vetovoimasta" ja "kilpailukyvystä".

Kuntapuolen mahdollisuudeksi jää vain "ostaa" lisää tuottoja. Lisää työtilaisuuksia ja työnantajia, kunnan tonttimaata myyntiin asunnoiksi ihmisille. Mutta nuo vaativat sijoittamista vasta myöhemmin tulevien tuottojen saamiseksi. Jos sijoituksella saadaan lisäksi alennettua myöhempiä käyttömenoja, on hyöty kaksinkertainen. Investointien karsiminen tässä vaiheessa tarkoittaa väistämättä noiden tuottojenkin karsimista; ongelma ainakin pitenee, ehkä paheneekin.
Pakkasella ei kannata kusta housuun; se voi lämmittää hetken, mutta hyvin pian on entistäkin kylmempää.