Poliittisessa retoriikassa on aina trendikkäitä termejä, joita tarjotaan vastaansanomattomina perusteina hankkeille, joita ei osata tai pystytä puolustamaan asiaperusteilla.
Edellisen laman myötä nousi ykköstermiksi "yleinen etu". Sen glooria mureni Ahti Vielman rehdillä kolumnitunnustuksella Keskisuomalaisessa: "Poliitikko pelaa aina kaksilla korteilla, ja lopuksi vetää hihastaan jokerin, jota väittää yleiseksi eduksi."
Niin ikää on tunnustettu - en muista kuka ensimmäisenä -, että poliitikko juoksee aina jonkun asialla; jos ei muun, niin omallaan. Usein tuo oma etu näyttäytyy yleisenä etuna.

Nykyisiä muotitermejä ovat "kilpailukykyinen" ja "vetovoimainen", ja niillä on kausaalinen yhteys: ensimmäisestä seuraa jälkimmäinen ja jälkimmäisestä ensimmäinen.
Vetovoima on ymmärrettävissä houkuttelevuutena; sinne halutaan ja sinne pyritään. Mutta ei se itsestään tai julistamalla toteudu, kausaalinen syy on oltava jossakin muussa mainitsematta jätetyssä tekijässä. Samalla täytyisi kertoa myös, miltä vaihtoehdoilta tuo tekijä puuttuu tai ainakin se on heikompi kun vetovoimaiseksi julistetulla. Tekijän pitäisi olla vieläpä valintaan ratkaisevasti vaikuttava.
Kilpailukyky on - jos vain mahdollista - vielä epämääräisempi ominaisuus. Mistä kilpaillaan? Kunnan tai rakennuksen kohdalla ei ilmeisestikään tarkoiteta mäkihyppyä tai kolmiloikkaa. Termi jää pelkäksi kliseeksi, jos vastustajaa tai kilpailun ratkaisuperusteita, "sääntöjä", ei yksilöidä.

Tuo poliittisen retoriikan luoma harha tuli vahvasti mieleeni lukiessani Jyväskylän sivistysjohtajan Laila Landénin esitystä Palokan ja Vaajakosken lukioiden lakkauttamisesta ja siirtämisestä keskustaan ammattikoulun yhteyteen rakennettaviin tiloihin. Sivistysjohtajan mukaan syntyisi "vetovoimainen" koulukeskus.
Esitys keskittäisi Jyväskylän lukiot halkaisijaltaan runsaan kilometrin kokoiselle alueelle. Tuon alueen ulkopuolella jäisivät vain Korpilahden (n. 30 km, vajaa 100 oppilasta) viestintäpainotteinen ja Tikkakosken (n. 20 km, runsas 100 oppilasta) ilmailupainotteinen lukio. Taustatietona kerrottakoon, että kuntaliitoksella pöhötetyn Jyväskylän pituus päästä päähän on runsaat 75 km ja asukasmäärä runsaat 130.000; joka toinen keskisuomalainen on jyväskyläläinen.

Palokan lukion oppilaille tehdyn kyselyn mukaan 85% ilmoitti tehneensä lukiovalintansa sijainnin perusteella. Läheisyys asuinpaikasta oli siis oleellinen kriteeri. Vaajakoskelaisilla sijainnin merkitys oli jonkin verran pienempi. Uudessa lukioverkostossa ei palokkalaisilla tai vaajakoskelaisilla olisi suurtakaan merkitystä, onko koulu 10 vai 10,5 kilometrin päässä. Kun lähekkäisistä kouluista on valittavissa myös historiallisen perinteen omaavat Jyväskylän lyseo, Jyväskylän tyttölyseon perinteitä jatkava Voionmaan lukio ja valtion ylläpitämä Normaalilyseo, ei uusi Harjun lukio ammattikoulun kupeessa olisi ainakaan suurten joukkojen ensisijainen valinta; sinne hakeuduttaisiin, jos/kun muihin ei pääse. Harjun lukion kanssa vähintään tasapäisesti oppilaiden suosiota kalastelee vielä musiikkipainotteinen Cygnaeus-lukio uusinen ajanmukaisine tiloineen 300 metrin päässä.

Se siitä vetovoimaisuudesta. Mitä sivistysjohtaja sillä tuossa yhteydessä ikinä tarkoittaneekaan, se tuskin tarkoittaa ainakaan Palokan ja Vaajakosken vetovoimaisuutta. Toivottavasti se ei kuitenkaan ollut vaikuttamassa Nokian tuotekehityksen lähtemiseen Jyväskylästä.