Demokratian kohtuullista hintaa jouduin jälleen pohtimaan, kun Jyväskylän valtuusto pantiin päättämään liikelaitosten johtokuntien kasvattamisesta.

Runsas kuukausi sitten päätettiin uuden kunnan hallintosäännöstä, jossa johtokuntien kooksi määrättiin 5-7 jäsentä. Silloin järjestelytoimikunta ja kaupunginhallitus varjelivat tarkoin, ettei ehdotukseen tehty ainoatakaan muutosta. Nyt samat tahot ajoivat johtokuntien pöhöttämistä.
Paikallisen lehden haastattelema kh:n pj Veijo Koskinen perusteli avarampaa haarukkaa, että mahdollistaa kunkin johtokunnan toiminnan ja luonteen mukaisen harkinnan. Selitys on jopa uskottava, jos täsmennetään nimenomaan poliittisella harkinnalla. pienempiä johtokuntia ei voinut jakaa tasan kolmen suuren kesken, varsinkin kun jotakin täytyi jättää pienemmillekin. Yhdeksästä paikasta saadaan isoille kaksi ja pienemmille yksi kullekin.

Jyväskylässähän syntyi nk. suuri koalitio, jossa sdp (21 paikkaa), kok (16) ja kesk (15) sekä vihr (9), vas (6) ja kd (4) löysivät toisensa ja jakoivat luottamusmiespaikat keskenään; perussuomalaisten 3-jäseninen valtuustoryhmä jätettiin oppositioon. Paikkalukuaan pienemmälle osalle jätettyjä vihreitä hyvitettiin ylimääräisellä kaupunginhallituksen varapuheenjohtajan vakanssilla.

Johtokuntien koosta jouduttiin äänestämään, kun Perussuomalaiset vastustivat pöhöttämistä; koalitio piti rivinsä ojennuksessa, joten tulos 72-3 pöhöttämisen puolesta.

SKP:n ainoa edustaja Riitta Tynjä perusteli kantaansa, että demokratia vahvistuu ja virkavaltaisuus vähenee, kun luottamusmiesorganisaatiota suurennetaan. Kokoa tärkeämpää kuitenkin on, koostuuko toimielin "jees-jees"-miehistä/naisista vai marssijärjestyksen oikein ymmärtäneistä: luottamusmiehet päättävät, virkamiehet toteuttavat niitä päätöksiä. Todennäköisyys toki kasvaa, että noita asemansa ymmärtäneitäkin tulee valituksi suureen joukkoon, mutta silloinkin ratkaisevaa on, kumpia on enemmistö. Demokratian hinta ainakin kasvaa, mutta sen toteutuminen jää edelleen kiinni yksitäisten edustajien toiminnasta.

Demokratian toteuttajien - puolueitten - moraalia sopii arvostella, jos oman valta-aseman pönkittäminen ylittää toteutuksen hinnan. Nyt nähdyssä kähminnässä ei tuolle hinnalle annettu mitään painoarvoa; sehän jää kansalaisten kustannettavaksi tilanteessa, jossa talouselämä yleensä, ja siitä johtuen myös kunnan talous on selvästikin vapaassa pudotuksessa.