Helsingin Sanomien haastattelema Timo Kalli (kesk) toivoi PM Matti Vanhasen nostavan profiiliaan talouskriisin hoidossa. Samaan hengenvetoon hän torjui opposition vaatimukset voimakkaammasta elvytyksestä; paukkuja kuulemma kannattaa jättää varastoon.
Saman suuntaisia teesejä on myös VM Jyrki Katainen julistanut ainakin eduskunnan edessä. Ehkä tuo on sitä parasta keskusta-kokoomuslaista talousosaamista, josta kansalaisilla on karvaita kokemuksia edelliseltäkin kerralta n. 15 vuota sitten; osalla hyvinkin kouriintuntuvia vieläkin.

Vaikka tuolloisestakin lamasta saattoi osan vierittää maailmanlaajuisen kriisin syyksi, ovat kaikki tutkimukset vahvistaneet suomalaisen ratkaisumallin tulleen jopa kertaluokkaa kalliimmaksi kuin vertailumaissa. Historia näyttää toistavan itseään tälläkin kerralla. Aika näyttää, miten Katainen selittää kokoomuslaisen talouspolitiikan, jonka epäonnistumisprosentti on täydet 100.

Yksinkertaisella laskutoimituksella voidaan todeta varovaisen elvytyksen tulevan yhteiskunnalle törkeleen kalliiksi:
Menetetyn työpaikan tuomat verotulot - n. 40% - vaihtuvat työttömyysmenoiksi - n. 60%; yhteisvaikutus 100%. Veroja tokin maksetaan tuosta työttömyyskorvauksestakin, mutta siitä osa kompensoituu alentuneen ostovoiman kutistamalla arvonlisäverolla. Kustannusvaikutuksesi yhteiskunnalle jää suuruusluokkaa 80% palkkasummasta. Se surullisen kuuluisa verokiila toimii noinkin päin.

Kun yksi teollisuuden työpaikka synnyttää 2-3 muuta työpaikkaa, lähinnä palveluammateissa, on yhden menetetyn työpaikan kustannusvaikutus 2,5-3 -kertainen palkkasummaan verrattuna. Tarkemmalla laskelmalla voidaan päätyä hieman toisiin lukuihin, mutta suuruusluokka ei muutu.
VM Katainen muistanee "talouden dynamiikan", ainakin hän on toistuvasti siihen viitannut. Sekin toimii noinkin päin.

Ei tarvita korkeampaa matematiikka huomata, että elvytys on tehtävä etupainoisesti. Ja vieläpä mieluummin liian suurena kuin liian pienenä. Kun negatiivinen työttömyyskehitys päästetään alkuun, ei niitä Kallin kaipaamia paukkuja enää riitä kehityksen pysäyttämiseen. Ne hupenevat vahinkojen minimoimiseen.
Kun löysät ovat selvästikin tulossa housuun, niin ei ole järkevää kyykistyä vasta sitten kun ne jo ovat housussa.

Ymmärrän kyllä, että kokoomuslaisen valtiovarainministerin sielua raastaa, kun - häntä itseään lainatakseni - joutuu "kaatamaan rahaa" jonkun muun kuin omistavan luokan laariin. Edellisellä kerralla pankkien omistajien varallisuus onnistuttiin pelastamaan julkisuudelta piilossa, kansalaisille ei käynyt yhtä onnellisesti; operaatio paljastui vasta tappioita laskettaessa. Tuolloin elettiin vielä internetin "vauva-aikaa" eikä sitä ollut käytettävissä monessakaan kotitaloudessa. Nyt vastaavan menetelmän käyttö mediahiljaisuuden suojassa ei ole mahdollista.

Viimeisimmät analyysit povaavat laman jatkumista ainakin vuoteen 2010; en suinkaan kadehdi hallituspuolueita, jotka joutuvat ponnistamaan eduskuntavaaleihin itse kaivamansa kuopan pohjalta. Sauli Niinistö näyttää jo oivaltaneen tulevan asetelman; ainakin hänen lausuntonsa ovat olleet oman puolueensa valtionvarainministerille kiusallisia.
Kaukonäköistä viisautta osoittaneella saattaa olla kysyntää seuraavan vuoden presidentinvaaleissa.