Valtion virastojen hajasijoitusohjelma saa ryöpytystä henkilöstöltä, joka ei ole innokas muuttamaan maakuntiin. Erityisesti muistutetaan, että osaava henkilöstö on virastojen tehokkaan toiminnan edellytys.
Perustelut hieman ontuvat.

Ensinnäkin, suurelta osaltaan tuo "osaava henkilöstö" on maakunnista Helsingin seudulle muuttaneita; osaaminen ei siis ainakaan kaikilta osiltaan ole helsinkiläistä alkuperää.
Ja ovatkohan kaikki osaajat jo ehtineet siirtyä pääkaupunkiseudulle, kun heitä ei näköjään enää ole saatavissa maakunnista? En usko, että kaikki maakuntien osaajat kaipaisivat pääkaupunkiseudun pitkiä työmatkoja ja korkeita asuntojen hintoja.

Toisekseen, ei kovinkaan kauan sitten maakuntien "osaajia" suorastaan yllytettiin muuttamaan työn perässä ruuhkasuomeen, luvattiin oikein valtion tukeakin muuttokustannuksiin. Onko tuo politiikka nyt nähty virheeksi ja siitä luovuttu vähin äänin, kun muutto työn perässä - tosin maakuntiin päin - nähdään nyt tuomittavana tai ainakin ei-toivottuna ilmiönä?

Tietoliikenneyhteydet ovat kehittyneet sellaiselle tasolle, että useimmilla valtion virastoista maantieteellinen sijainti on samantekevä. Vertailukohtaa voi hakea esimerkiksi kaupallisten yhtiöitten asiakasneuvonnasta; monen vastauspalvelu on ulkoistettu valtakunnankin rajojen taakse. Samalla vastauspalvelujen tuottajalla on asiakkaita useammastakin maasta ja puheluun kulloinenkin vastaaja valitaan kielitaidon perusteella keskuksen tunnistaman soittajamaan mukaan.

Ainakin hajasijoituksella on ratkaistavissa monta ongelmaa yhdellä kertaa: asukaspaineet ruuhkaseuduilla vähenevät, mikä pienellä viipeellä näkyy tonttimaan ja asuntojen hintojen laskuna. Tonttimaakin riitäisi ilman, että sitä pitäisi vallata naapureilta. Ja jäljelle jäävät voivat jatkossa löytää kohtuuhintaisen asunnon lähempää työpaikkaansa, mikä alentaisi matkakustannuksia; jäisi kulutusjuhlaankin runsaammin rahaa.

Lisäbonuksena päästäisiin eroon valituksista, kuinka pääkaupunkiseutu joutuu tukemaan verovaroin maakuntia. Sitä ei kai kadehdita, että valtion toiminnoista aiheutuneet verotuotot ja ostovoima jakautuisivat ainakin nykyistä tasaisemmin koko valtakunnan alueelle. Yhteisestihän ne kustannetaankin.
Jos kadehditaan, pitää rehellisyyden nimissä tunnustaa, että maakunnat ovat kasvattaneet ja kouluttaneet omalla kustannuksellaan nuo keskustaajamiin siirtyneet kansalaisetkin; tuon sijoituksen tuotto verotuloina jää kuitenkin niiltä saamatta, jos ammattiin valmistunut nuori muuttaakin pois kotiseudultaan. Aivan pienistä summista tuossa tulonsiirrossa ei ole kyse.