Iltalehti kertoo Itä-Savon poliisi joutuneen selvittämästään mökkimurtosarjasta omituiseen tilanteeseen:
16 hengen joukkio oli tehtaillut laajan murtosarjan, josta takavarikoitiin kasapäin saaliiksi epäiltyä omaisuutta. Tekijöille langetettiin enimmillään 2 vuota vankeuttakin.
Mutta kun takavarikoidulle omaisuudelle ei löydetty oikeita omistajia poliisin nettihaustakaan huolimatta, on se nyt oikeuden päätöksellä palautettava

Sinänsä asian ymmärtää, että ei esine sillä muutu laittomasti hankituksi, että se tavataan varkaudesta tuomitun hallusta; harvallapa meistä on kaikesta omaisuudestaan ostokuitit tallessa. Ja jos saantoa ei voida osoittaa kyseenalaiseksi, on omaisuus palautettava haltijalle. Mutta tuo tapaus sai perin outoja piirteitä, kun nyt valtio tuomittiin korvaamaan "käyttöhyödyn menetys" 500 eurolla.
Ihankohan tekijät itse huomasivat vaatia korvausta, vai neuvoiko joku?

Siitäpä tulikin mieleen erään kellovarkaudesta syytetyn tapaus:
Kun varastettua kelloa ei löytynyt, hylkäsi tuomioistuin syytteen näytön puutteen vuoksi. Mies hämmästyi vapauttavasta tuomiosta ja hetken korvallistaan raavittuaan kysyi tuomarilta: "Tarkoittaako tämä, että minä saan pitää sen kellon?"

Laissa on myös rikoksen uhrin asema turvattu siten, että jos tekijältä ei saa perittyä tuomittua korvausta, voi sitä hakea valtiokonttorilta; oikeusrekisterikeskus sitten perii maksetun korvauksen tekijältä regressioikeuden perusteella. Jos saa jotakin perittyä.
Valtiokonttori ei kuitenkaan maksa täyttä oikeuden määräämää korvausta; sitä sovitellaan.
Tuossa Itä-Savon tapauksessa "uhrille" määrättyä korvausta ei soviteltane.