Ennakkoäänestys alkoi eilen; runsaat 3% ehti jo valita ehdokkaansa. Tahti kiihtynee viikon mittaan, mikäli edellisten vaalien trendi ja äänestysaktiivisuus halutaan ylittää. Kymmenen päivän kuluttua kuulemme äänestäjien tuomion ehdokkaitten esittelemistä missioista.

Maailmanlaajuisesti "äänestetään" parhaillaan koko finanssijärjestelmän kohtalosta. Keskuspankit ovat rinta rinnan rientäneet takaamaan pankkien välisiä lainoja, minkä jälkeen osakekurssit hypähtivät iloisesti viitisen prosenttia, ja optimistisimmat uskoivat kriisin jo hellittävän; maailma - tai ainakin kapitalismi - saatiin sittenkin pelastettua.
EU-maat sopivat yhteisesti talletusten kollektiivisesta turvaamisesta ja nyt väännetään kättä, kuinka varakkaiden omaisuus pitäisi turvata. EU-komissio haluaa rajan 100.000 euroon, EU:n köyhimmät maat vastustavat; heillä noin varakkaita on harvassa, eikä se Suomessakaan tavallista kansalaista koskisi.

Optimismi osoittautui vääräksi, kun keskiviikko valkeni New Yorkissa: pörssikurssit sukelsivat jälleen n. 8%, jyrkimmin yhdessä päivässä sitten suuren pörssiromahduksen 1987. Romahdusta selitettiin mm. kuinka "sijoittajien katseet ovat kääntyneet taantumapelkoihin ja yritysten heikentyviin tuloksiin."
Arvioon on helppo yhtyä. Kun reaalitalous ei ole tuottanut pörssipelureille riittävästi voittoja, ryhdyttiin ostamaan ja myymään tuotto-odotuksia; lyötiin vetoa siitä, kuinka paljon osakkeet maksavat ensi viikolla. Ilmiö vastaa hyvin sitä, mistä talousopin opettajani käytti termiä "tontteja kuusta". Niillä on arvo täsmälleen niin kauan, kuin riittää halukkaita ostamaan tontin kuusta. Millään tavalla se ei ole reaalimaailmassa hyödynnettävissä, joten niiden arvo putoaa nollaan, kun uusia ostajia ei ole enää tarpeeksi.

Sijoittajien salkkujen arvosta on tässä myllerryksessä haihtunut taivaan tuuliin noin puolet, ja osansa siitä ovat saaneet suomalaiset eläkerahastotkin. Niiden kurssitappiot vaihtelevat lähes 20%:sta runsaaseen 40%:iin. Pahimmillaan rahastoilla on jo vakavaraisuuskin ollut liipasimella ja ilmeisesti ovat joutuneet jo pakkomyymäänkin sijoituksiaan - halvalla - lain vaatiman tason säilyttämiseksi.

Maailman finanssijärjestelmä on kokenut vertaansa vailla olevan haaksirikon, libertarismi on syönyt oman lapsensa. Ei siis ollut yllätys, että nyt kaipaillaan uutta "Bretton Woodsia". Edellinen luotiin II maailmansodan jälkimainingeissa.
Toivottavasti se ei ole enne.