Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen muisti yllättäen myöntäneensä marraskuussa 2006 lähes miljoonan euron investointiavustuksen Suomi-Soffalle. Vajaa 3 kuukautta myöhemmin samainen Suomi-Soffa osti vaalirahoitustaan keränneeltä Pekkariselta taidetta 5.000 eurolla. Yllättäen Pekkarinen muisti myös olleensa sittemmin virallisena nauhanleikkaajana ko. tehtaan vihkiäisissä.
Voi olla, että Pekkarisella on tuon kaltaisia kissanristiäisiä pilvin pimein; kuka niitä kaikkia pystyisi muistamaan. Ajankohtien läheisyys kuitenkin viittaa joko aktiiviseen unohtamiseen, tai johonkin vielä vakavampaan jopa siinä määrin, että kykyä vastuulliseen ministerintoimen hoitamiseen on syytä epäillä. Ainakin tuo vielä vakavampi vaihtoehto pitäisi pikimmiten selvittää kompetentin ammattihenkilön suorittamassa tutkimuksessa.

Ainoa, mikä ei yllättänyt, oli ettei OKA Jaakko Jonkka nähnyt Pekkarisen toimissa huomauttamista. OKA:n ja EOA:n aikaisempien kannanottojen perusteella jonkinlaisen moitteen antaminen korkealle virkamiehelle tai peräti ministerille olisi ollut suorastaan ainutlaatuista sitten Urho Kekkosen aikojen. Kekkosen erottanutta Kai Kortetta on kutsuttu aiheellisesti viimeiseksi rehelliseksi oikeuskansleriksi.

Tuo episodi sai aikaan deja-vu -elämyksen. Aikoinaan Keski-Suomen Selluloosan avustusrahojen palautusta avustuksen myöntäjälle puitiin oikeudessa saakka. Silloin esiteltiin mm. Johannes Virolaisen allekirjoittamaa kuittia, ja selitettiin 10%:n osuuden palauttamista tuen myöntäneelle puolueelle normaaliksi menettelytavaksi.
Lahjuksen ottamisesta Virolaista ei kuitenkaan tuomittu; virallisen selityksen mukaan hän "ei ollut edustanut rahaa itselleen". Ei edustanut, ei. Hän edusti sen keskustapuolueelle.

En usko olevani yksin, enkä kovin väärässäkään epäillessäni, että nuo vanhat tavat ovat edelleen käytössä - vain keinot vaihtuneet. Nyt ei enää kuitata avustuksen myöntäneen puolueen kynnysrahoja suorana tukena. Ne naamioidaan toisen laatuisiksi vaali- ym. avustuksiksi. Ja sekin kanavoidaan tukiyhdistyksen kautta rahan alkuperän häivyttämiseksi.
Poliittisesta korruptiosta kuitenkin edelleen kyse.